Massaruokailut
Useimmat ravintoloitsijat varmasti hierovat sormiaan kun kuulevat suuren ryhmän tekevän varausta. Ryhmille kelpaa vähän huonompikin ruoka ja vajaat viinipullot sillä onhan fiilis tärkein. No fiilis on kieltämättä yleensä kiva mutta ruuan tasosta voi vain valittaa.
Näin maallikkona luulisi että esimerkiksi kymmenen samanlaisen aterian tekeminen olisi kohtuullisen helppoa. Kun puhutaan sadoista tilanne muuttuu, mutta kymmenen luulisi olevan vielä tehtävissä. Menut on tilattu etukäteen, valmistelut on voitu tehdä kaikessa rauhassa, hankkia oikea määrä raaka-aineita ja valmistautua henkisesti operaatioon.
Ainakaan Haikon kartanossa tätä ei osata. Pääsiäispäivän ruokailu oli ruuan puolesta luokkaa "syötävä" ja hinta/laatu-suhteeltaan täysin luokaton. Alkuun tuotu jokirapusalaatti maistui vedeltä ja seurana ollut kylmäsavupallascanapé ei juuri miltään. Sitten riistaliemi jonka puoli pöytää jätti syömättä. Yrttimarinoitu karitsan paahtopaisti taisi joillakin olla kelvollista, tai ainakin vähemmän sitkeää kuin minulla. Liian kypsää se oli kuitenkin kaikilla. Lisukkeet toivat mieleen pakastealtaan. Edes jälkiruoka ei pelastanut tällä kertaa. Taisi kylmäkkökin olla pääsiäisen vietossa. Rahka-aprikoosipiirakka oli kuivaa.
Minä en kehtaisi kutsua itseäni keittiömestariksi jos olisin Haikossa töissä. Juuri Haikon luulisi vielä panostavan keittiöönsä, sen verran syrjässä elämästä se sijaitsee. Ehkä siellä luotetaan omien asukkaiden voimaan. Omasta mielestäni Haikko on ylihinnoiteltu riistola joka elää Stockmannin kanta-asiakastarjouksilla sekä tyylitajuttomilla konferenssivierailla.
Eikä hyvin mene muillakaan. Muistoissa on yhä lakkiaispäivällinen Sundmanssilla - vaikka siitä onkin aikaa ja etenkin taannoinen vappulounas Bottalla. Siellä pihvikin pysyi vaakatasossa, haarukan nokassa.