maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Uhkapeliä ruualla


Olipas näppärä otsikko näin sadannen artikkelin kunniaksi. Kuten nokkelimmat ehkä keksivätkin, kyse on Helsingin Casinon safkasta. Ja ei, ei Kuliksen tai Skattan casino vaan se suurin ja kaunein, Grand Casino ja tarkemmin ravintola Piazza.

Sisäpiha on mukava paikka. Korkeudestaan huolimatta tila on saatu ihan viihtyisäksi. Myös palvelu pelaa, ollen ystävällistä ja ripeää. Jopa alkusalaatti tulee pöytään. Ei raastepöytää, plussat siitä! Muutaman salaatinlehden kanssa tuore sämpylä. Määrä korvaa laadun. Hyvä avaus.

Mutta sitten. Pääruoka. Minulle härkää ja seuralaiselle tonnikalapastaa. Pasta on täysin avuton viritys. Ylikypsän pastan voisin vielä antaa anteeksi mutta makua en. Tai siis mitä makua. Kastike ei (nyt siis ilman ilman värikynää) maistu miltään. Tälläistä saa kun tyhjentää purkkitonnikalan pataan ja heittää selkään 5% ruokakermaa. Ei keitä kasaan eikä turhaan heitä suolaa sekaan. Ehkä kokki ei pidä suolasta. Toivottavasti niin koska jos tätä on keittiössä maistettu ei sitä olisi pitänyt päästää saliin asti.

Oma härkäsettini - jonka nimeä en muista koska olin niin tohkeissani pastasta - on sentään saanut tarpeeksi suolaa. Ja maku on muutenkin ihan ok. Ei nyt mitään mahtavaa mutta syötävää.

Mitä jäi käteen? Vaikka ruoka tuodaankin pöytään valkoisilla hanskoilla ei se tasoa nosta. Ilmeisesti jopa päinvastoin. Pitkästä aikaa ravintola jossa tekee pahaa maksaa. Niin pahaa, ettei vähään aikaan tee mieli edes tehdä tarkastuskäyntiä. Ei tämä ole reilun lounassetelin arvoista. Unicafe tarjoilee parempaa.

Ainiin. Tietenkin, kuten tapoihini kuuluu, sanoin henkilökunnalle suoraan mitä mieltä olin pastasta. Pysyin kuitenkin - kohonneesta verenpaineesta huolimatta - rauhallisena ja asiallisena. Vastaus jälleen luokkaa "oho, ei sen kyllä pitäisi olla". Niin, oho.

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Michellen tähdet

Hesarin mukaan Demo saa tähden ja Postres pääsee "ihan kohta" -listalle. Mielestäni oikeita päätöksiä. En tosin aivan ymmärrä, miksei Postres saanut tähteään samantien. Onhan maailmalla tapana, että tunnetun chefin uusi rafla pääsee listoille ilman koeaikaa. Löytyyhän tästäkin keittiöstä tähdillä koristeltua henkilökuntaa. Mikä siis syy? Puutteellinen ranskan kielen taito?

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Snack après ski


Kuten viime postauksessa ja kommenteissa oli puhetta, seura ja paikka tekee ruuan. Sama pätee myös muille olosuhteille.

Laskureissuilla lumi on tärkein. Helposti asumiseen ja ruokailuun tarkoitettu raha uppoaa uuteen geariin. Ruuan laadusta ei silti pidä tinkiä, eikä ainakaan määrästä. Urheilun jälkeen on aina nälkä.

Bordeaux-pata à la mr Umbah pour six

  • 2 kg lihaa (esim etuselkää)
  • 0,5 kg sipulia
  • 1,5 kg kuorittuja tomaatteja
  • pullo halpaa Bordeaux-punaviiniä
  • Valkosipuli
  • 3 Paprikaa
  • Laatikko herkkusieniä
  • 1/2 purkkia provencen yrttejä
  • Suolaa
  • Pippuria
Lihat pilkotaan ja laitetaan muhimaan punaviiniin ja tomaatin sekoitukseen. Kiehuvaan liemen pilkotaan kaikki muut ainekset herkkusieniä sekä suolaa ja pippuria lukuunottamatta. Annetaan kiehua kasaan. N 10 min ennen tarjoiluajankohtaa lisätään sienet. Vasta lopuksi muut mausteet. Tarjoillaan täysjyväriisin sekä keitettyjen papujen kanssa. Nautitaan ruuanlaittoon käytetyn punaviinin kera.

Omissa kenttäolosuhteissamme liemi piti jakaa useampaan kattilaan koska kyllin isoa ei ollut saatavilla. Myös suola loppui kesken mutta lopputulos tyydytti kaikkia.

Ruoan kannattaa antaa kiehua kasaan mahdollisimman pitkään. Tätä rajoittaa usein tolkuton nälkä joka uhkaa muutaman after-ski oluen jälkeen. Mitä pidempään tätä mielihalua vastaan onnistuu taistelemaan, sen parempaa ruokaa herra Umbah tarjoaa.