Sardiinit meren äärellä

Olen saapunut kivenheiton päähän Baskimaasta, juuri ja juuri Cantabrian puolelle. Kärsimätön odotus palkitaan kun kymmenen aikoihin myös paikalliset ryömivät asunnoistaan päivälliselle. Paikka on valittu jo aamulla, yksinkertainen katos Castro-Urdialiksen satamassa.

Istun alas pitkälle puupenkille, pöydillä ei pöytäliinoja ole. Laminoidulla listalla on neljän laatuista kalaa, ensalada mixta:a sekä juomia. Valitsen tusinan tuoreita sardiineja, pullon viiniä, salaatin sekä leipää.

Kalat ovat todella hyviä vaikkakin suolaa onkin lurahtanut kohtuullisen paljon. Salaatti raikasta, keipä tuoretta ja viini maistuvaa. Yksinkertaisesti loistavan ruuan lisäksi hyvää on myös tunnelma. Ihmisiä kulkee edestakaisin, pöydät täyttyvät ja iloinen puheensorina raikaa pimeään mutta lämpöiseen kesäyöhön.



Lähin vertauskohta joka tulee mieleen on Savonlinnan Seurahuoneen katolla tarjoillut muikuilla täytetyt laudat. Kala on loistavaa joskin mielestäni turhaan leivitettyä. Kuuman rasvan ja jauhon haju jääkin vaatteisiin viikoksi. Tunnelma on kuitenkin enemmän kuin kohdallaan.

Yhteislasku on reilu kymppi ja yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai juuri siksi - paikka pesee monta reissun aikana nähtyä tusinaruokalaa. Tämä osaltaan selittää sen miksi Espanjassa syödään kalaa moninkertaisesti muuhun Eurooppaan nähden.

McCerveza

Espanja on ruuan suhteen mielenkiintoinen maa. Tilatessa lihaa tai kalaa yleensä myös saa lihan tai kalan, eikä sitten juuri muuta. Turhaa kikkailua ei pahemmin harrasteta. Yksinkertaisuus kunniaan!

Yllätys ei sinänsä ole että pohjoismaiden ja USA:n ulkopuolella suhtautuminen alkoholiin on yleisesti ottaen kohtuullisen rentoa. Olut ja viini ovat ruokajuomia - eikä niiden kohtuullinen nauttiminen tarkoita sielun myymistä perkeleelle.

Jopa Mäkkärissä aterian juomavaihtoehtona on viilentävä Mahou-olut. Tästä muistuu mieleeni episodi Taco Bell:ssä jossain Las Vegasin lähettyvillä. Myyjä meinasi revetä naurusta yrittäessäni tilata olutta. Kun suusta viimein tuli muutakin kun hervotonta ulvontaa oli reaktio suurinpiirtein "Heh, aika hyvä, mitä sä oikeasti haluat juoda?".

Pyrin yleensä kiertämään pahimmat turistialueet kaukaa. Tämä reissu kuitenkin osoitti, että eivät nekään aivan läpeensä pahoja ole. Yksi hyvä esimerkki on ruokailun helppous. Espanjalaiset syövät lounaan kolmen kieppeillä ja päivällisen kymmenen aikoihin. Muina aikoina kunnon ruokaa ei sitten oikein saakaan.

Toisaalta, kun syö paikallisten tavoin tekee välillä todella hyviä löytöjä. Kuten paikallnen menu del dia eli lounastarjous. Paikasta, kaupungistä ja kuun asennosta riippuen n yhdeksän euron hinnalla lunastaa itselleen kolme ruokalajia, puoli pulloa viiniä, vettä ja tuoretta leipää. Tällä satsilla jaksaakin hyvin odotella seuraavaa ruoka-aikaa.

Pohjoisen Espanjan matka oli ruuankin suhteen erittäin antoisa. Saimme kun saimmekin peruutuspaikan Arzakkiin. Jotain paikan suosiosta kertoo se että tein varauksen n. kuukausi ennen A-hetkeä. Lisää juttua tulossa ...