Kokonainen kukonpoika uunissa

Mikään ei ole niin seksikästä kuin raaka kana. Eikä sekään ole kovin seksikästä. Onneksi on kukonpoika.

Viikonloppuna kävin katsastamassa Kulosaaren Anton&Anton-kaupan. Hyvin mennään konseptin mukaan ja palvelu pelaa. Ei ole herkku-Reetan reseptiautomaattia, ei asiakasomistajan lehdykkää. Petra printtaa ohjeita seuraamistaan ruokablogeista ja heittää irtokommentteja Jamie Oliverin keittokirjoista. Tähän on tultu. (resepti oli muuten tämä - hei vaan sinne!)

No tämä blogi ei olisi itsensä jos tässä seurattaisiin muiden reseptejä. Tein siis jotain omaa - tuttua ja turvallista? Jamie kuulemma keksi tunkea viillotetun sitruunan kanan sisään - se kuulosti fiksulta. Muuten tein marinadin suurinpiirtein seuraavista aineksista

• Suola
• Sokeri
• Sitruunan kuori + mehu
• Valkosipuli
• Rosmariini
• Timjami
• Seesteisenä päivänä poimituista oliiveista mekaanisesti puristettu öljy

En ole mikään luomuvihannesten ja -hedelmien kiihkokannattaja. Tässä oli ihokontakti kuitenkin niin suuri että päädyin luomusitruunaan.

Ainekset pieniksi, sekaisin ja pintaan. Annoin imeytyä sen minkä maltoin. Paistopussiin, uuniin n 180 astetta ja mittari selkään. Tähtäsin n 74 asteeseen. Vähän ennen tavoitelämpöä leikkasin pussin auki ja kytkin grillivastukset tulille. 

Lintu itsessään oli Kukonharjan kukonpoikaa.

Lopputuloksena tirskuvan mehukasta ja hyvää. Pikamarinadin ansiosta mausteet eivät ehtineet liikaa peittää ominaismakua. Paistoliemi oli aivan taivaallista kastiketta sellaisenaan.

Piparikana

Taas on kuukausi vaihtunut ja on ruokahaasteen aika. Tämä jo pitkään jatkunut ruokablogiperinne on on osaltani menny aina iloisesti ohi. Osaltaan sen takia, ettei mielikuvitus riitä esimerkiksi soijarouheen hyödyntämiseen, suurimmaksi osaksi kuitenkin saamattomuuttani. Ja ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, rima on ollut ihailtavan korkealla.

Nyt otin osallistumisen oikein asiaksi ja tein ruoan samantien pois alta. Intialaishenkistä ruokaa oli ollut agendalla muutenkin ja yllättäen huomasin pipareiden sisältävän hyvin samoja mausteita. Tästä siis "kuningas"idea, piparikana. Pitkään hautuvaan lihapataan esimerkiksi rasvainen ja sidekudosta sisältävä lammas voisi olla poikaa, mutta eihän sellaista mistään sunnuntaina saa. Ainakaan lähikaupasta tai kävelymatkan päästä kotoa.

Otetaan siis

• Pipareita
• Lihaa (tässä tapauksessa kanaa)
• Porkkanaa
  
• Ruokajugurttia (esim bulgaria)
• Paseerattua tomaattia
• Korianterin siemeniä
• Tuoretta inkivääriä
• Suolaa
• Rosé-pippuria
• Sipuli
• Valkosipulia

Kaikki ainekset, lihaa ja porkkanoita lukuunottamatta, pilkotaan ja vedetään sileäksi tehosekoittamisessa. Lihan annetaan maustua tässä marinadissa jonkin aikaa. Haudutetaan kärsivällisesti suurella sydämmellä ja pienellä lämmöllä.

Enää pitää miettiä, unohtuiko jotain, mutta ei, tuossa taisi olla kaikki. Ruoan kanssa sopii lukemiseksi esimerkiksi duumanvaaleista kertova artikkeli paikallislehdessä. Ruokajuomaksi kylmä olut.

Kanainen pasta

Olen ruokaharrastaja. Syön ruokaa usein, useimmiten joka päivä. Missä raja kulkee? Miten mitataan normaalin ihmisen ja harrastajan ero? Nautinko ruoasta enemmän? Syönkö useammin parempaa ruokaa? Mikä on parempaa ruokaa? Mitä on ruoka? Visaista pohdintaa näin maanantai-illan ratoksi.

Fakta on kuitenkin se, että bloggaamisen arvoista ruokaa jaksaa tehdä aika harvoin. Alunperin perustin blogini omaksi sähköiseksi keittokirjaksi. Sitten ruokahalu kasvoi eikä enää mitä tahansa jaksa, uskalla tai kehtaa kirjoittaa. Kuka sitä aina jaksaa lukea iänikuisesta appelsiiniankasta. Tätähän lukee joku muukin (kuulemma).

Jotta ravintolakeikkojen väliin saataisiin jotain omaakin substanssia otin itseäni niskasta ja kauhan karvaiseen käteen. Kanapastaa à la Töölö, olkaa hyvä.

• Kanafilettä
• Banaanisalottia
  
• Käsintehtyä tuorepastaa, esim tagliatelle
• Hyvää vuohenjuustoa
  
• Kermaa
• Ruohosipulia
• Suolaa & pippuria
• Sitruunaa

Paloitellut fileet paistetaan juuri ja juuri kypsiksi. Sekoitetaan kermaan jossa silputtu sipuli on jo jonkin aikaa muhinut pienityn vuohenjuuston kanssa. Maustetaan. Juusto tuo kivasti suolaa joten sitä ei välttämättä kovin paljoa tarvitse. Viimeistellään runsaalla ruohosipulilla sekä sitruunalla maun mukaan ja sekoitetaan keitetyn pastan joukkoon.

Itselläni ruohosipuli ehti kypsyä liikaa eikä näin maistunut juuri miltään. Lähinnä näytti hyvältä. Ajoi siis kuitenkin tarkoituksensa. Sitruuna sen sijaan piristi annosta huomattavasti, katkaisten kerman täyteläisen peitsen rasvaisuuden.