Piikki lihassa

Kirjaimellisesti. Otetaan köntti paahtopaistia. Aikaa pari tuntia vieraiden tuloon. Miten saada lihaan makua? Suolat pintaan. Check. Liha lämpiämään. Check. Uuni päälle. Check. Vielä?

Jos se kuuluisa vuorikin tuli Muhammedin luokse, miksei maku voisi mennä lihan luokse. Tungetaan siis marinadi pinnan sijasta suoraan sisälle.

Koko episodissa oli jo farssin elkeitä, kun marssin Elielin apteekkiin. Farmaseutti, viehättävä nuori nainen, tervehtii ja tarjoaa iloisesti apuaan. Kysyn ruiskuja. Ilma jäätyy, ilme vaihtuu. Käsi hamuaa hälytysnappia. Lievästi vapisevalla äänellä tiedustellaan käyttötarkoitusta ja lähetetään Mannerheimintien Yliopiston apteekkiin.

Harmi että Manskulla on kaksi apteekkia ja valitsin niistä tietenkin väärän, eli keskeisemmällä paikalla sijaitsevan. Sama tilanne toistuu, tällä kertaa miesfarmaseutin kanssa. Minut ohjataan tullinpuomille. Jätän reissun toiseen kertan.

Matkalla reeneistä kotiin poikkean oikeassa apteekissa. Esitän asiani. Epäluuloinen ilme. Tiedustelu käyttötarkoituksesta. Vilkaisu kelloon. Ähäkutti! Kello on yli yhdeksän illalla, ruiskuja myydään vain klo 9-21. Se siitä.

Lopulta menen oikeaan apteekkiin, oikeaan aikaan. Ja voilà, saan ruiskut. Ei ole helppoa.

Marinadi:

• Öljyä
• Valkosipulia
• Kuivattuja yrttejä
• Lihalientä
• Suolaa

Kuullotin murskattua valkosipulia ja lämmittelin yrttejä öljyssä. Lisäsin lihalientä ja suolaa. Imin liemen ruiskiin ja piikittelin lihaa, kunnes saturaatiopiste saavutettiin. Sitten vaan mittari selkään ja uuniin, sisälämpötilaksi n 54 astetta. Pienen seisomisen jälkeen parempiin suihin.

Pihviä ja polentaa

Kun viikon sisällä kolmas paketti jauhelihaa sihahtaa auki, ei voi olla kuin katsomatta peiliin. Tähänkö tässä taas on menty. Ruokavalion yksitoikkoisuutta enemmän ärsyttää oikeastaan vaan oma kiireen valittaminen. Eipä siihen kukaan muukaan voi parannusta tuoda.

Onneksi oli viikonloppu tulossa. Kaukoviisaana ja nokkelana tarkan euron miehenä olin investoinut kokonaiseen naudan sisäfileeseen, paloitellut sen ja pakastanut annospihveinä. Eikun pikasulatus kylmässä vedessä ja pannulle. Todellista pikaruokaa. Seuraksi vääntelin elämäni ensimmäisen polentan.

Ohjeessa polenta käskettiin muotittamaan. Ensimmäisenä käteen osui pitkään käyttämättä ollut muffinssimuotti. Vaahterasta käsintehdyt, italialaiset polentamuotit ovat tätä kirjoitettaessa vielä postissa. Virhearvio. Paloista tuli aivan liian paksuja eikä "grillaaminen" saanut pintastruktuuria aikaan kuin häviävän pieneen osaan kokonaisuutta. Loppuhan on vähän kuin pullaa. No onneksi kohtuullinen kastike seivasi kombinaatiota.

Mahan täyttyessä, hain viinistä tukea ja turvaa. Poskien jo punoittaessa, uskalsinkin lähteä kirjoittajaurani ensimmäiseen blogitapaamiseen. Pitää myöntää että aavistuksen arvelutti. Eihän blogin kirjoittaminen kovin täysjärkistä puuhaa ole. Hulluahan tämä on! Entä ne kirjoittajat sitten?

No hyvinhän se meni. Eihän kukaan, joka kirjoittaa ruoasta tai sen laittamisesta, voi olla läpeensä paha. Ja taas se tuli todistetuksi, ruokaihmiset ovat leppoista sakkia. Mielenkiintoista oli todellakin nähdä, minkälaisia naamoja tekstien taakse käykeytyy. Kiitos järjestävälle taholle!

Snack après ski

Kuten viime postauksessa ja kommenteissa oli puhetta, seura ja paikka tekee ruuan. Sama pätee myös muille olosuhteille.

Laskureissuilla lumi on tärkein. Helposti asumiseen ja ruokailuun tarkoitettu raha uppoaa uuteen geariin. Ruuan laadusta ei silti pidä tinkiä, eikä ainakaan määrästä. Urheilun jälkeen on aina nälkä.

Bordeaux-pata à la mr Umbah pour six

• 2 kg lihaa (esim etuselkää)
• 0,5 kg sipulia
• 1,5 kg kuorittuja tomaatteja
• pullo halpaa Bordeaux-punaviiniä
• Valkosipuli
• 3 Paprikaa
  
• Laatikko herkkusieniä
• 1/2 purkkia provencen yrttejä
• Suolaa
• Pippuria
  

Lihat pilkotaan ja laitetaan muhimaan punaviiniin ja tomaatin sekoitukseen. Kiehuvaan liemen pilkotaan kaikki muut ainekset herkkusieniä sekä suolaa ja pippuria lukuunottamatta. Annetaan kiehua kasaan. N 10 min ennen tarjoiluajankohtaa lisätään sienet. Vasta lopuksi muut mausteet. Tarjoillaan täysjyväriisin sekä keitettyjen papujen kanssa. Nautitaan ruuanlaittoon käytetyn punaviinin kera.

Omissa kenttäolosuhteissamme liemi piti jakaa useampaan kattilaan koska kyllin isoa ei ollut saatavilla. Myös suola loppui kesken mutta lopputulos tyydytti kaikkia.

Ruoan kannattaa antaa kiehua kasaan mahdollisimman pitkään. Tätä rajoittaa usein tolkuton nälkä joka uhkaa muutaman after-ski oluen jälkeen. Mitä pidempään tätä mielihalua vastaan onnistuu taistelemaan, sen parempaa ruokaa herra Umbah tarjoaa.