Snack après ski

Kuten viime postauksessa ja kommenteissa oli puhetta, seura ja paikka tekee ruuan. Sama pätee myös muille olosuhteille.

Laskureissuilla lumi on tärkein. Helposti asumiseen ja ruokailuun tarkoitettu raha uppoaa uuteen geariin. Ruuan laadusta ei silti pidä tinkiä, eikä ainakaan määrästä. Urheilun jälkeen on aina nälkä.

Bordeaux-pata à la mr Umbah pour six

• 2 kg lihaa (esim etuselkää)
• 0,5 kg sipulia
• 1,5 kg kuorittuja tomaatteja
• pullo halpaa Bordeaux-punaviiniä
• Valkosipuli
• 3 Paprikaa
  
• Laatikko herkkusieniä
• 1/2 purkkia provencen yrttejä
• Suolaa
• Pippuria
  

Lihat pilkotaan ja laitetaan muhimaan punaviiniin ja tomaatin sekoitukseen. Kiehuvaan liemen pilkotaan kaikki muut ainekset herkkusieniä sekä suolaa ja pippuria lukuunottamatta. Annetaan kiehua kasaan. N 10 min ennen tarjoiluajankohtaa lisätään sienet. Vasta lopuksi muut mausteet. Tarjoillaan täysjyväriisin sekä keitettyjen papujen kanssa. Nautitaan ruuanlaittoon käytetyn punaviinin kera.

Omissa kenttäolosuhteissamme liemi piti jakaa useampaan kattilaan koska kyllin isoa ei ollut saatavilla. Myös suola loppui kesken mutta lopputulos tyydytti kaikkia.

Ruoan kannattaa antaa kiehua kasaan mahdollisimman pitkään. Tätä rajoittaa usein tolkuton nälkä joka uhkaa muutaman after-ski oluen jälkeen. Mitä pidempään tätä mielihalua vastaan onnistuu taistelemaan, sen parempaa ruokaa herra Umbah tarjoaa.

Riisi al dente

Tänään oli heikko hetki ja aika matkia. Kun ei jaksa ammentaa omasta mielikuvituksestaan on kiva lainailla muilta.

La Place - ravintolassa pidän erityisesti risotoista. Ainakin yksi salaisuus piilee riisin kypsyysasteessa. Se on täydellinen. Yleensä risotto keitetetään mielestäni pilalle ja riisin annetaan puuroutua. Eri makuja on vaikea erottaa eikä suutuntuma ole hyvä. Placen pojat eivät myöskään säästele oliiviöljyn kanssa ja satsi onkin mukavan mehukasta.

Viime viikolla maistelimme vuohenjuustorisottoa ja ajattelin kopioida saman. Hyvin se onnistuikin, mutta on maku edelleen vain varjo esikuvastaan. Otetaan

• Risottoriisiä
• Sampanjaa (esim Krug)
• Siitakesieniä
• Sipulia
• Lihalientä
• Oliiviöljyä (käsinpoimituista oliiveista)
• Puolikuivattuja tomaatteja
• Vuohenjuustoa

Riisi kuullotetaan oliiviöljyssä kattilassa. Pannulla otetaan sipuliin ja siitakesieniin kevyt bruna pintaan. Sampanja kaadetaan riisin päälle ja annetaan imeytyä. Tämän jälkeen lisätään lihalientä pienissä annoksissa kunnes riisi on juuri ja juuri al denteä - sehän kypsyy vielä kattilassa kuitenkin. Mukaan sekoitetaan pienityt tomaatit sekä vuohenjuusto. Hetki vetäytymiseen ja välitön tarjoilu ettei riisi kypsy liikaa.

Puolikuivattuja tomaatteja en todellakaan tähän väliin jaksanut itse käydä vääntämään mutta onneksi herra Stockmann oli hoitanut varastoonsa Toscanalaisia auringon suutelemia punakylkiä. Maku ei tietenkään ole sama kuin itse tehdyn, mutta vältti näin arkena.

Vuohenjuustoa en meinannut ensin jaksaa edes laittaa koko risottoon sillä olin hakenut sen naapurin Valtsusta. Perus Presidenttiä, sama jos laittaisi valkoista rasvaa ruokaan. Ensi kerralla kokeillaan jotain styrkimpää settiä.

Suurin pettymys oli kuitenkin tryffeli. Löysin purkitettua valkotryffeliä ihmeellisen edulliseen hintaan (n 8e / 15g) ja siivuttelin jaloa sientä risoton päälle. Maku oli kuitenkin lievästi sanottuna pettymys. Eihän tämä maistu miltään! Makua ei siis todellakaan ollut. Nopeasti tryffeliöljyä kaapista riisin päälle ja taas levisi hymy huulille.

Lisukkeeksi otin työkaverin vinkistä valmiiksi marinoitua karitsaa sekä leivoin Pastanjauhajien perunalastuja. Tietenkin jouduin hieman editoimaan reseptiä - sillä mitään ei saa suoraan kopioida. Käytinkin paistamaan valkosipulioliiviöljyä. Maku oli yllättävän lempeä. Ei yhtään niin tunkkainen kuin pelkäsin.