Ribis

Suomalainen mies ei katso puhuessaan silmiin. Suomalainen mies ei turhia hymyile saati jauha muuta kuin asiaa. "Vettä?" on ainoa kysymys joka erottaa minut loistavasta pihvilounaastani. Olen saapunut Heikintorin ruokakeitaaseen, grilli Ribikseen.

Intialaisen ja italialaisen ravintolan puristeessa, Ribis taistelee globalisaatiota vastaan omilla eväillään. Palvelu on kuin Kaurismäen elokuvista (tulipas se pakollinen klisee), sisustuksessa vain se tarpeellinen ja lounaslista kaksi annosta lyhyt. Mutta ruoka on hyvää. Ja sen tietää moni muukin. Lounasaikaan paikka on lähes poikkeuksetta täynnä. Kuitenkin yleensä niin, että tilaa on aina kahdelle jotka käyttävät lounasseteliä.

Kuten Toro, myös Ribis luottaa parilaan. Uuni tai folio on marjanpoimijoille. Kaikesta tosin huomaa että pihvejä on paistettu se toinenkin vuosikymmen ja oppi on mennyt Toroa paremmin perille. Yhtään kuivaa pihviä en ole täällä saanu, en tosin täydellistäkään.

Yleensä listalla on jotain kanaista ja jotain nautaista. Kanaa en ole täällä ikinä syönyt, enkä nähnyt kenenkään muunkaan syövän. Pitäisi varmaan joskus kokeilla, onko se listalla vain koristeena. Perunavaihtoehtoina lohko, ranskalaiset, keitetyt, muussi sekä valkosipuliperunat. Pihvi on iso ja lisukkeita enemmän kuin tarpeeksi. Yllättäen se pakollinen vihannes on tuore(!). Ehdoton plussa meille terveellisen ruokavalion kannattajille. Muutama kurkkusiivu hyvittää kermaisemmatkin perunat.

Ehdottomasti hyvä paikka. Lounarille vastinetta, pyyhkii härällä parilan puhtaaksi.

Tapiontori

Olen joskus aikaisemmin kävellyt Tapiontorin ohi. Mielen on vallannut lähinnä sääli. Kannattaako tyhjää paikkaa pitää auki.

Tänäänkin, lähes puolenpäivän aikaan, paikka ammottaa puolityhjänä. Hmm, voiko tämä olla hyvä. Onhan lounas Tapiolan hintatasoon nähden kuitenkin kalliihko. En tiedä toista ravintolaa kilometrien säteellä jossa tarjolla on vain kolmen ruokalajin menu 29,60e hintaan.

Aterian edetessä mielikuvat häipyvät. Paikkahan on lähes täynnä! Keittiömestarilla (!) on kädet täynnä duunia kantaessaan tilauksia pöytiin. Porukka on selvästi erilaista kuin esimerkiksi Torossa. Rekkakuskeja ei täällä näy.

Aloitetaan alusta. Ceasar-salaatti kanalla. Kana on sinänsä mehukasta mutta maku on epäilyttävästi kuin suoraan marketin grillitiskiltä. Pussi on sentään poistettu ympäriltä. Jos marinadi on omaa tuotosta, mielikuvitusta voisi käyttää. Miksi kana pitää aina tarjota joko grillimausteella tai currylla maustettuna?

Pääruokana paahtopaistia. Liha voisi olla punaisempaa ja vähäjänteisempää. Perunalisuke on kiva poikkeus massasta. Perunakakkusen päälle on taiteiltu sipulia ja lopputulos on erinomainen. Niin ulkonäöltään kuin maultaankin.

Jälkiruokana karpalojäädykettä ja valkosuklaata - samaa kuin perjantaina. Karpalojäädyke voisi hyvin olla peräisin vaikka laivan seisovasta pöydästä. Valkosuklaa pelastaa annoksen. Syön tämän mielelläni.

Mitä jäi käteen? Absoluuttisesti ajateltuna ja varsinkin naapurikaupungin tarjontaan verrattuna, lounas ei lunasta lupauksiaan. Hinta ja laatu eivät kohtaa. Nostan silti hattua, että joku jaksaa yrittää Tapiolassa, jossa muuten on tarjolla lähinnä rasvassa kieriteltyä perusruokaa. Illan tarjonta pitäisi tulla katsomaan, siitä olen kuullut kehuja. Valitettavan harvoin helsinkiläinen eksyy Espooseen ilta-aikaan.

Toron lounas

Ah Tapiola, tuo Espoon vihreä ja vireä keskus. Ollakseen niinkin monen tuhannen ihmisen työ- ja asuinpaikka, lounasvaihtoehdot ovat suhteellisen vähissä. Ehkä määrää verottavat suurten yritysten omat ruokalat. Kenties. Ken söi kesävoin?

Toro sijaitsee pohjois-Tapiolassa, espoolaisittain automatkan päässä keskustasta, kuolemaa tekevällä ostarilla. No mikä 80-luvun ostari ei tekisi kuolemaa? Ulkokuori ei turhia prameile, paikka pitää tietää. Ja kyllähän Tapiolan kotipoika sen tietääkin.

Tunnelma on rehellinen. Tilaukset kassalta, lounaslista on huikean yhden annoksen mittainen. Toki varsinaiselta listalta saa sitä mitä haluaa. Useimpina päivinä esilletuotuna lounasvaihtoehtona on jokin variaatio jauhelihasta duunattua pannupihviä. Näköä ja kokoa riittää. Ranskalaiset - tai minkä perunavaihtoehdon nyt sattuu valitsemaan - täyttävät puolet lautasesta, pihvi toisen puolen. Koristeena 2-3 pakasteporkkanasiivua. Maku sen sijaan uupuu.

Connaisseur suuntaakin Toroon keskiviikkona kun kokin erikoisena on possun sisäfilettä. Asiantuntijoita tuntuukin riittävän, keskiviikko on viikon tukkoisin päivä. Annos on kohdallaan. Possu on riittävän hyvin duunattu, puolikas filee köllöttelee lautasella lisukkeen kera. Makunautinto vailla vertaa eikä työpaikalla tarvitse ajatella mitään seuraavaan kahteen tuntiin. Vatsa on täynnä vielä illallakin. Todellinen miehuuskoe. En jaksa lakata ihmettelemästä miten ruumiillisen työn tekijät ja ns valkokaulustyöntekijät syövät samoissa paikoissa. En kannata luokkayhteiskuntaa, ihmettelen lähinnä sitä miten toimistohiiret päivästä toiseen saavat ahdettua itseensä saman määrän kaloreita kuin itseään kunnioittava rekkamies, tämä ruumiillisen työn sanansaattaja.

Lounaan perusteella Toro pysyy pystyssä nostalgialla, annosten koolla sekä kilpailun puutteella. Ei minun valintani, mutta en olekaan viettänyt lapsuuttani Tapiolan tammimetsissä.