Parsavesi

Mitäs sitä muuta kokkailemaan, parhaaseen parsa-aikaan. Vaikka kyllähän Suomeen tuotu parsa on kaukana tuoreesta. Kuten Helsingin Sanomat meitä opetti.

Tuoreudesta tulikin jo lähes vitsi Ruoholahden citymarketissa. Valkoiset parsat halkeilivat kuivuudesta. Kuorimisen jälkeen olisi jäljelle jäänyt ehkä viidesosa kauppapainosta. Onneksi vihreissä oli edes jotain järkeä.

Tänä vuonna äiti saikin parsavettä syödäkseen. Veteen otetaan

• parsaa (itse käytin tällä kertaa vihreää)
• kermaa
• suolaa
• vettä (esim Bling)
  

Parsa keitetään suolavedessä al denteksi. Päät poistetaan ja otetaan talteen. Loput parsanosat soseutetaan. Mukaan kannattaa jättää osa keitinlientä. Painellaan siivilän läpi. Lopputuloksena pitäisi olla vihreän väristä nestettä, koostumukseltaan hyvin lähellä vettä. Pyöristetään maku kermalla ja suolalla (jos tarpeen).

Kuvassa esiintyy parsaveden lisuke, eli kuivalla pannulla paahdetut saksanpähkinät, uunirapeutettu kotimainen prosciutto sekä äsken talteen leikatut parsan päät. Parsavesi kaadetaan lautaselle vasta pöydässä.

Jos pitää parsasta, pitää myös tästä.

Parsaraksu

Mitä tehdä suuremmalle seurueelle ruoaksi. Ja vieläpä coctail-henkisesti. Aina voi pujottaa HK:n lihapullia, edamjuustoa ja viinirypäleitä tikkuun. Hyväähän se on ja menee varmasti kaupaksi. Ainakin viinipullojen tyhjennyttyä. Aina voi myös paistaa yrttivoipatongin.

Entä jos haluaa nähdä ylenpalttisesti vaivaa? Kuluttaa viimeinenkin hetki vapaa-aikaa?

Harkitse silloin parsaraksuja. Näiden parissa pipertäessä ei aika käy pitkäksi.

Otetaan nippu vihreää parsaa, paketti Berlusconi-kinkkua ja väännetään hollandaise-kastike. Loppuvaiheessa soossiin sekoitetaan myös liivatetta. Levitetään ohuelti tuorekelmuun käärittyyn tasaiseen vatiin. Hyytyneestä kastikkeesta leikataan suorakaiteita, asetellaan kinkun päälle ja kääritään pala parsaa kokonaisuuteen. Hammastikku helpottaa syömistä ja pitää paketin kasassa tiukemmassakin myötäisessä.

Kastike on aika jööttiä kamaa, joten tämän kerroksen kannattaa olla todella ohut, tai siitä muotoillun suorakaiteen pieni. Kastike tarttuu juuri sopivasti kelmuun joten sen voi nostaa kelmun avulla kinkun päälle.

Ehkä seuraavaksi hyydytetään kaikki komponentit.

Kevättä rinnassa

Kiirettä on pitänyt. En edes muista milloin viimeksi tein jotain kirjoittamisen arvoista ruokaa. Se olikin hyvä tekosyy kutsua ystäviä kylään ja laittaa kattila liedelle. Etiketti-lehdessä oli sopivasti ohje parsan tarjoamiseen jota hieman muuntelin.

• Valkoista ja vihreää parsaa
• Parmesaania lastuina
• Parmankinkkua
• Rucolaa
• Voita
• Sitruuna
• (Endiivi)

Parmankinkku paahdetaan uunin ylätasossa n 10 min ja öbaut 200 astetta. Rapeaksi kuitenkin. Kuivatetaan talouspaperin päällä. Parsat keitetään erikseen. Sitruunan kuori raastetaan ja heitetään voisulaan. Endiivi on sulkeissa koska en osannut käyttää sitä. Ostin ainesosan läpällä ja maku oli tyrmäisevän kitkerä. Väri ja ulkonäkö olivat kuitenkin niin hyviä, että pakko se oli salaattiin laittaa. Keittelin aavistuksen, pahin terä katosi mutta niin meni rakennekin. Mitä tein väärin? Syödäänkö endiivi yleensä raakana vai kypsänä?

Itse pidän parsasta todella paljon joten salaatti oli ainakin omaan mieleeni. Myös parmankinkku, näin paahdettunakin on loistavaa. Sen sijaan jätin pois pinjan siemenet joita alkuperäisessä ohjeessa käytettiin koska niitä on tullut syötyä turhankin paljon viimeaikoina.

Parsaa tekisi mieli syödä useamminkin mutta kuoriminen on yhtä tuskaa. Onhan meillä jo siivutettu leipä, missä on kuorittu parsa?