keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Rafla ilta&päivä

Oli jo korkea aika käydä kokeilemassa Uudenmaankadulle avattu Rafla. Ensimmäinen käynti osui lounasaikaan jolloin ravintola oli lähes täynnä. Henkilökuntaa oli paikalla kaksin kappalein ja molemmilla näytti kädet olevan täynnä. Leipää emme saaneet ollenkaan ja tilauksen ottaminen ja tuominen kesti luvattoman pitkään. Lounasaika on tarkoitettu mahan täyttämiseen, ei turhaan seurusteluun.

Valitsin maksakastikkeen ja perunamuusin joka oli - yllätys yllätys - maksan makuisa. Pekoni toi kastikkeeseen hyvät vibat. Kaikenkaikkiaan kelvollista perusruokaa, tosin siihen nähden kovahko hinta (8e). Muiden kanapastan kana oli sitkeää mutta kampela oli erittäin syötävää. Muut annokset olivat vielä maksakastiketta kalliimpia. Kaikenkaikkiaan hinta ja laatu eivät kohdanneet.

Iltavisiitillä paikka oli jälleen lähes piripintaan täynnä. Henkilökuntaa jälleen asiakasmäärään nähden liian vähän ja palvelu kangerteli todella pahasti. Viinejä oli loppu, tilauksien tuominen kesti pitkään, juomat tulivat ruuan jälkeen jne. Hymy ei tosin unohtunut, plussaa siitä.

Häpeäkseni täytyy myöntää etten koskaan ollut syönyt kieltä joten täytyihän sitä ottaa. Myös valitsemani pääruoka, wallenbergin pihvi, oli kuin suoraan Nyt-liitteen arvostelusta.

Kieli oli saanut seurakseen maistuvan piparjuuri-kerman joka tosin peitti kielen makua jopa liikaakin. Lihan päälle ripotellut suola-kukkaset toimivat hyvin. Kanttarellit oli pilattu liialla etikalla eikä omaa makua juurikaan ollut jäljellä. Toisen annoksen Hallum-juusto oli kivan suolaista ja mukana seuraavat kasvikset kevensivät tätä tukkoisuutta.

Pääruokana ahdettu Wallenbergi tavoitti makuhermoni todella hyvin. Pihvi oli jauhelihapihviksi hyvin maukausta ja seurana ollut perunamuusi ja kastike toimivat myös loistavasti. Kaikenkaikkiaan hyvä annos eikä jäänyt nälkä! Kanttarellipasta oli suhteellisen miedon makuista mutta tälläkertaa sienet todella maistuivat siltä miltä pitääkin. Päälle vuoltu juusto peitti liikaa näitä hentoja aromeita. Pasta oli al-denteä muttei muuten kovin ihmeellistä, peruskamaa.

Jälkiruuan uskalsin ottaa poikkevasti, valitsin maapähkinäparfait:n. Seurana tuli loistavaa vadelmajäädykettä joka tarjoiltiin uppopaistelun omenan päällä. Omena oli mielestäni jopa turha elementti sillä maapähkinä itsessään on riittävän rasvaista tarjotakseen arvoisen kilpakumppanin jäädykkeen raikkaudelle. Muuten maistuvaa.

Lakritsi creme brulée:n pinta oli tälläkertaa muistettu karamelisoida ja maku oli kermaisen hyvä. Lakritsi potki vasta vähän jälkeenpäin mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Kaikenkaikkiaan ruuan laatu oikeuttaa hinnan mutta palvelulla on todella petraamista!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Häpeäkseni täytyy myöntää etten koskaan ollut syönyt kieltä joten täytyihän sitä ottaa." -- ilmeisesti blogiisi kirjoittaa myös joku muu, joka on.

Ville kirjoitti...

Ei hemmetti, jäin kiinni. Tämän postauksen jälkeen blogini suosio kasvoi niin että elän itse karibialla, maistelen yli 20v viinejä, nautin vain klassisen kaavan mukaisia illallisia ja purjehdin.
Hyviä haamukirjoittajia on nykyään vaikea löytää, yritä kestää.