lauantaina, heinäkuuta 30, 2005

Kaivon puhveli

Ravintola Kaivohuone tarjoilee kesän ajan ruokaa Jyrki Sukulan valvovan silmän alla. Vaikka tuskin tämä sulavasanainen tv-kokki muuta tekee kuin käärii hillot hihaan. Bonuksena viime vuoteen seuruetta ei heitetä ruuan jälkeen ulos vaan juhlimaan saa jäädä jonottamatta.

Perinteinen alkudrinkki, GT, oli erittäin vaisu ja ei kaikkea muuta kuin tasalaatuinen. Toinen maistui väljähtyneelle tonicille ja toinen halvalle ginille. Ymmärtäähän sen, että keskiolutta monimutkaisemmat coctailit eivät aina ole veljeksiä. Onneksi en itse tähän juomaan hairahtunut, tyydyin kelvolliseen kuohuviiniin (SK-kortilla talo tarjoaa 4 hlön pöytäseurueille).

Illan menu noutopöydästä oli seuraavanlainen

Kurkkukeittoa & tillimarinoituja rapuja
Leppä-savustettua lohta & mangoldkastiketta
Vihreää salaattia, kermaviili-ruohosipulikastiketta & xeres-vinaigrettea
Marinoitua kotijuustoa & krassisalaattia
Grillattua butifarra-makkaraa, paahdettua tomaattisalaattia & aiolia
Vihreällä oliivilla ja anjoviksella täytettyä latva-artisokkaa
Tortilla espagnole & kurpitsasalsaa
Serrano-paprika pinchoja
Valkosipuli-marinoituja sardiineja
Manchego
Garrotxa
~
Sitruunalla ja yrteillä marinoitua karitsankaretta
Papu-fenkolipaistosta
Sherrykastiketta
~
Sitruuna-marenkikakku, marjasalaatti & kermavaahto
Espanjalainen melonivanukas

Trendikkäinen nimien taakse kätkeytyi kovin tavanomaista ja jopa mautonta ruokaa. Mauttomuus yritettiin hukuttaa rasvaisiin kastikkeisiin. Valopilkkuihin kuului kurkkukeitto jossa tilliravut todella maistuivat. Keitto oli muutenkin raikasta eikä ollenkaan liian vetistä. Myös kotijuusto sekä manchego olivat oivia. Manchegon maun pilaamiseen tarvittaisiinkin todellista ammattitaitoa.

Kuten ruotsinlaivan saaristolaispöydän nyrkkisääntöihin kuuluu, kannattaa alkuruokapöytä santsata ja jättää pääruoka väliin. Tämä pätee myös Kaivolla. Lammas oli sinänsä hyvää tosin, osittain ymmärrettävistä syistä, seisonutta. Kasvikset aivan liian kypsiä, lötsöjä. Maut hukassa ja rakenne pelkkää puuroa. Sherrykastike ei tässä konkurssissa enää paljon pelastanut.

Melonivanukas oli maukasta, samoin marenkikakku. Positiivinen yllätys oli myös se, että kahvi kuului hintaan. Kaikenkaikkiaan mukava hauska ilta, kohtuullinen hinta-laatu-suhde (25e koko setti). Kulinaristia elämyksiä kannattaa hakea muualta. Illalle sattunut Maija Vilkkumaan keikka jäi katsomatta mutta liput olisi voinut ostaa kätevästi suoraan pöydästä.

maanantaina, heinäkuuta 18, 2005

Latvialainen keittiö

Pitkä viikonloppu baltian Pariisissa, Riikassa, innoitti vanhankaupungin kierrosten lisäksi kulinaristiseen tutkailuun. Monikansallisten hampurilaisketjujen, Hesburger etunenässä, varjoon oli jäänyt jonkin verran sitä aitoa. Illan jo hämärtyessä, pakollisen aperitiivien jälkeen, illastimme paikallisessa elämysravintolassa. Turisteille luodut puitteet, pyörivät myllynkivet, henkilökunta perinneasuissa - ai jai.

Alku lupasi hyvää, paikan oma olut tarjoiltiin pöytään lähes kädenlämpöisenä. Plussaa kolpakon miehekkäästä koosta.

Ruoka kuitenkin yllätti positiivisesti. Savustettu porsaankylki mureni pelkästä henkäyksestä eikä juuri kastikkeita kaivannut. Lisukkeena tarjotut perunat "kuten isoäiti ne tekisi" olivat rasvaisia mutta - tai ehkä juuri siitä syystä - hyviä. Sipulia oli muistettu lisätä riittävästi.

Lievä kulttuurishokki koettiin kuitenkin jälkiruuan aikana. Klassisessa ranskalaisessa keittiössähän juuri tämä ruokalaji täräyttää sellaisen makeuden suuhun, ettei juuri enää muuta ruokaa tee mieli. Makeannälkä kaikkoaa päiviksi. Ei Latviassa, tai ainakaan tässä paikassa. Jälkiruuaksi saatu, eräänlainen rukiista, kermasta ja puolukoista väännetty ruiskiisseli oli melkein hapan. Ei hyvää, ei pahaa muttei ainakaan jälkiruokaa - perinteisessä mielessä.