keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Intialaistyylistä kasvispataa

Teemamme "kasvisruoka ei ole ruokaa" jatkuu, tälläkertaa keittiömestari keittelee Intiasta vaikutteita saaneen kasvispadan. Heti alkuun tunnusten että tämä on ensimmäinen kerta kun teen edes jotain Intiaa muistuttavaa ruokaa. En ole myöskään käynyt maassa. Aikaisempi kokemus rajoittuu siis Bollywood-leffoihin sekä Helsingin runsaaseen intialaisten ravintoloiden tarjontaan. Jostain korviini tarttui että juustokumina on juuri se maku, jonka ainakin itse yhdistän tähän kulttuuriin. Siitä se sitten lähti - mainosta lainatakseni.

Samaan aikaan sattui kouraan Valion ruokajugurtti. Tämä runsasrasvainen jugurtti on hyvää sellaisenaan, mutta sopii myös ruuanlaittoon ilmiömäisen hyvin.

Kasvikset

  • Munakoisoa
  • Sipulia
  • Paprikaa

Marinadi
  • Ruokajugurttia
  • Juustokuminaa
  • Valkosipulia
  • Sokeria
  • Suolaa
  • Pipppuria
  • Öljyä
  • Balsamicoa

Väännä kastike yo aineksista ja anna muhia jonkin aikaa. Pilko kasvikset ja kaada soossi sekaan. Sekoittele ja anna imeytyä. Iske uuniin ja paistele oman maun mukaan, kunnes munakoiso on pehmeää eikä vielä palanutta. Valkosipulin kanssa ei kannata liioitella. Ihmiskunta kiittää.

sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2006

Sunnuntaisika

Mitä ruokaa tehdä sunnuntaina? Juuri silloin kun aikaa ja halua olisi eniten ovat kaikki oikeat kaupat kiinni. Alepaa ja Siwaa en laske kaupaksi.

Olosuhteiden pakosta käytämme tänään ehkä ainoaa kelvollista valmiiksi pakattua lihaa, porsaan sisäfilettä. Turhaan aliarvostettu raaka-aine joka hyvin tehtynä kutkuttaa veden paatuneimmankin kulinaristin kitalakeen.

  • Pienen porsaan sisäfile (tai useampia)
  • Kuivattua salviaa
  • Kuivattua basilikaa
  • Suolaa
  • Pippuria
  • Öljyä
Hierotaan kuiva-aineet porsaan pintaa ja ripsotellaan öljyä päälle. Annetaan vetäytyä tovi, mitä enemmän sen parempi. Kääritään possu folioon ja uuniin. Lihan määrästä riippuen, paistellaan n 175 asteessa. Annetaan vetäytyä. Itse paistelin kahta yhteenkiedottua filettä n 40min. Uunista tuli juuri ja juuri kypsää ja erittäin maukasta sekä takuumureaa lihaa. Lihansyöjän päiväuni.

Salvia antaa possulle uuden, ainakin itselleni suhteellisen tottumattoman makukombon joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Dominique muuttaa

Ravintola Chez Dominique muuttaa suurempiin tiloihin Richardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmaan, Limon:n tiloihin.

Lähteeköhän kauan puhuttu kolmas tähti hakuseen? Välimäki irrottautui Mecca-projektistakin hiljattain, aikaa on siis uusille haasteille.

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Pankin tiski

Kun La Place on täynnä, pelastus löytyy naapurista. Bank on vanhaan ja arvokkaaseen pankkisaliin remontoitu lounasravintola. Päivällistäkin saa, ei enää pankkisalin puolella tosin. Päivällä paikan täyttävät läheisen Sammon konttorin mustanpuhuvat ja kiireiset pankkiirit sekä lähialueiden työpaikkojen puurtajat. Lounas on kahdeksan euron hintaansa nähden ihan hyvä.

Onneksi on kuitenkin pakotie tavanomaisesta - tästä myös viittaus Placeen. Samalla kun kansa jonottaa tarjottimiensa kanssa vuoroaan, purjehtii tosimies tiskille ja vaihtaa kuulumiset keittiömestarin kanssa. Bankin tiski sijaitsee ravintolan takaosassa, juuri riittävän piilossa kateellisten katseilta, tarpeeksi näkyvissä herättääkseen kunnioitusta ja estotonta ihailua.

Tarjolla on muutaman kerran viikossa vaihtuva kolmen ruokalajin lounas joka valmistetaan ruokailijoiden silmien edessä. Hinta on erittäin kohtuullisesti 15e. Testikerralla alkuruuaksi oli unelman pehmeää maa-artisokkakeittoa. Sekaan oli heitetty muutamia kuivattuja kinkkulastuja ja päällä oli - yllätys yllätys - vaahtoa. Pääruokana saimme karitsaa, perunapaistosta sekä rapeaksi paistettuja vihanneksi. Jälkiruoka, juustokakku hedelmäsalaatilla oli myös taivaallista.

Paikka on sanalla sanoen loistava, ainoa joka pääsee edes lähelle La Placen hinta/laatu-suhdetta. Detskuissa ei ole säästelty ja palvelu on ystävällistä. Lisäksi, tänne mahtuu aina.

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

La place aka mesta

Ahaa, joku muukin on huomannut La Placen erinomaisuuden. Paikkaa on todellakin vaikea hehkuttaa liikaa. Nöyrä toivomus onkin ettei henkilökunnalla nouse neste päähän.

Huonoa on tosin kuulunut keittokursseista. Kokki oli kuulemma erittäin ammattimainen ja letkeä mutta apulainen ei aivan ollut tehtäviensä tasalla. Asiakaspalveluhenki puuttui. Tämä on toisen käden tietoa, pakko varmistaa jossain vaiheessa itse.