torstaina, joulukuuta 22, 2005

Aamiainen Väinämöisen seurassa

Harva hotelli on saanut yhtä paljon julkisuutta kuin vasta avattu Klaus K. Palstatilaa on herunut metritolkulla ja aina on muistettu mainita Kalevalan ympärillä pyörivä teemakokonaisuus. Ken sen tietää, voi samalla kertoa miten Filmitähti sulautuu kuvaan.

Kylmänä joulukuun aamuna, aavistuksen ennen kukonlaulua, pakenimme talven viimaa Ilmattaren vastaanottavaan syliin. Ohi iPod-henkisen respan ja voilà, perillä viimein.

Ravintola on maulla sisustettu. Materiaalivalinnat tosin henkivät kaikkea muuta kuin kestävyyttä. Ei tätä varmaan ikuiseksi olla suunniteltukaan. Koivu on tuotu kivasti esiin ja avokeittiö hohtaa puhtauttaan.

Buffé-aamiainen kustantaa täällä 16e, erikseen voi vielä tilailla hienouksia - lisähintaan tietenkin. Perushintaan kuuluu suppeahko valikoima harkittuja tuotteita, klassista skandinaavista hotelliaamiainen-linjaa muutamilla extroilla. Esimerkiksi graavattua siikaa, juustolautanen sekä loistavaa appelsiinimehua joka vetää vertoja jopa tuorepuristetulle.

Palvelu vain yskii. Kahvi tuodaan pöytään kuten tämän tason paikassa kuuluukin mutta ei maitoa. Mitä ihmettä? "Maito on tuolla" ilmoittaa tarjoilijatar poistuessaan takavasemmalle. Miksi tuoda kahvi pöytään jos kuitenkin pitää vaivautua maidon hakuun. Lisäksi lasku tuotiin pöytään pyytämättä ja se tuli meille yllätyksenä. Harvemmin tälläistä tapahtuu Suomessakaan mutta keskieuroopan maissa se otettaisiin hienovaraisena viestiä poistua ravintolasta.

Ruoka oli hyvää mutta juuri palvelu ja harkitut yksityiskohdat tekevät pesäeron tavanomaiseen Scandic-aamiaiseen. Tälläisenään hinta ei ollut perusteltu. Toivottavasti tulevaisuudessa alun karstat saadaan poltettua pois.

maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Hanhimakkaraa espalla

Café Esplanad on hiljan ruvennut tarjoamaan muitakin lounaita kuin valitse-se-itse-salaattia. Ensimmäinen käynti suurien korvapuustien luvatussa maassa ei ollut kovin lupaava. Hanhimakkara oli paketoitu yhteen perunamuussin, mitäänsanomattoman salaatin (samaa kuin salaattitiskillä) sekä taatelikastikkeen kanssa. Itse makkara oli koostumusta myöten täydellinen kopio vanhasta kunnon "älä kutsu sitä makkaraksi" - Kabanossista. Maussa ei siis mitään vikaa, mutta ei se hanhelta maistunut. Tai sitten hanhen liha on livahtanut Kabanossiinkin jo vuosia sitten. Kylkeen olisikin kaivannut talouspaperia, sinappia ja kolmos-olutta - ei valkoisia pöytäliinoja ja 9,5e suolaista hintalappua.

Tarjottu leipä toi pitkät kahvilaperinteet kunniaan, se oli erinomaista. Plussat siitä.

tiistaina, joulukuuta 06, 2005

Helppoa riistaa

Poronfileen kylkiäiseksi erittäin helppo ja nopea riistakastike

- 2dl Portin demi-glace kastikepohjaa
- 2dl kermaa
- murskattuja katajanmarjoja
- suolaa
- pippuria

Sekoita aineet ja anna kiehua jonkin aikaa. Jos katajanmarjoja on paljon ja palat ovat kokkareisia, ne kannattaa siivilöidä pois. Jos vähän ja hienoksi jauhettuna, voi jättää sisään.

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2005

Demon revanssi

Demo-niminen ravintola on kohonnut jo aikaa sitten tähdeksi Helsingin ravintolataivaalle. Kritiikki on ollut lähes poikkeuksetta olematonta ja nuorten kokkien aikaansaannoksia on kiitetty. Poikittaista sanaa on mediasta vaikea löytää. Koska on aina on parannettavaa, lähdettiin Demoon uusintakiekalle.

Yllätykseksi ravintola ei ollut täynnä. Pikkujoulukausi on kuumimmillaan ja muutama pöytä oli täysin tyhjillään - mielenkiintoista. Vielä vuosi sitten pöydän saaminen vaati monien lankojen vetämistä tai viikkojen odottelua.

Ruuat olivat jälleen kerran taivaallisia eikä niistä mitään huonoa keksi. Alun kurpitsakeitto tosin oli kohtuullisen tavanomainen, vaahdotettu - ah niin muodikas - peruskeitos. Öljyäkin oli ripsitty pintaan kuten asiaan kuuluu. Pääruuan porsas suli suussa ja varsinkin seurana ollut ankanmaksalla maustettu levynen vei kielen mennessään.

Presson nimittämä kaupungin halutuin poikamies kantoi loistavia viinejä pöytään hyvään tahtiin ja muisti aina kertoa viinin perusominaisuudet ihailtavan innostuneesti. Virkamies-ranskalla kuunnellen nimet menivät täysin ohi ja pohdimmekin olisiko lopputulos sama jos sekaan heitettäisiin kakkosdivarin fudisjengin nimiä.

Kritiikkiin. Annosten koko on pieni, liian pieni. Kyllä ravintolan alkuperäinen tarkoitus on mielestäni täyttää vatsa. Ymmärrän jos pelkän pääruuan syötyään nälkä vielä kurnahtaa mutta kolme ruokalajia, juustolautanen + reilu annos leipiä ja voita pitäisi jo kääntää tasapainon kylläisyyden puolelle. Mutta ei. Enkä edes mielestäni omaa pohjatonta vatsalaukkua. Joten: joko lisää ruokalajea menun jatkeeksi tai annoskokoa muutama prosentti ylöspäin. Kiitos!

lauantaina, marraskuuta 26, 2005

Pub Fidel

Tropiikin päivä kääntyy iltaa kohti ja kaskas:ten kuoro aloittaa väsymättömän konserttinsa. Pimeys laskeutuu vehreiden kukkuloiden ylle, ilma täyttyy rytmikkäästä musiikista, naurusta ja laulusta. Pujahdamme sivukujalle paikallisten suosimaan pubiin. Lähes läpitunkematon, vaalean harmaa ja tuoksuva, reiteni paksuisista cohiboista peräisin oleva savuverho sulkee meidät syleilyynsä. Mustaan liiviin, valkoiseen paitaan ja sopivaan rusettiin pukeutunut viiksekäs tarjoilija kantaa tummanpuhuvaa rommia vanhojen mutta arvokkaiden miesten seurueelle. Miehet pelaavat lautapeliä, puhuvat vallankumouksesta ja suupielessä palaa taukoamatta alueen ylpeys.

Liekö tupakkalailla vaikutusta mutta pub Fidel on tuosta kaukana kuin yö päivästä. Sinänsä kivasti kirjoilla ynnä muulla pubi-tilpehöörillä sisustettu tila on vähän turhankin kliininen. Savua ei nimeksikään, takkakin toimii sähkölllä. No ehkä ruokaa maistuu paremmalta kun sitä ei tarvitse imeskellä tahmean savun läpi.

Tilaan mielikuvituksettomasti lähes jokaisen liikemieshotellin listalta löytyvän klubileivän, seuralaiseni bbq-hampurilaisen. Klubileipä on sitä mitä odottaa saattaa, täysin yllätyksetöntä, toisaalta juuri siksi niin kivan turvallista. Vaikka vieressä poltettaisiin autoja, pidätettäisiin mellakoivia opiskelijoita ja ammuttaisiin kyynelkaasua, on sentään jotain mihin voi luottaa. Sinänsä raaka-aineet ovat laadukkaita eikä munankeltuainenkaan liian seissyttä. Lisänä tarjoillut perunalastut ovat taffel-kamaa, piristeen tosin tarjoaa basilikalla maustettu majoneesi. Hampurilainen on kuulemma onnistunutta ja liha mukavan meediumia.

Kaikenkaikkiaan hyvät pubi-ruuat, mutta hinnat sen mukaiset - eivät halvimmasta päästä. Vain tunnelma puuttuu. Tunnelmaksi en laske naapuripöydän ulkomaalaisten liikemiesten pohdiskelua siitä, kuuluuko Suomenlinna Eestille vai onko se kenties viimeinen itänaapurin suurvallan uloke, piikki lihassa kuten Kuuba.

tiistaina, marraskuuta 15, 2005

Kipinä

Perjantain kunniaksi lähestyimme hattu kourassa Kipinän ovea, jospa vaikka tilaa olisi vaikkei pöytää olla varattukaan. Olihan sitä, ei liikaa kuitenkaan ettei aivan tyhjässä salissa joutuisi istumaan. Itseasiassa varsin sopivasti.

Pöydässä saimme eteemme huolitellut listat ja kolmosoluet. Pippuripihvi härän sisäfileestä kuulosti viikonlopun lähtölaukaukselle varsin sopivalta. Alkuruuat skippasimme kovaan nälkään vedoten.

Pihvi oli mainiota, valmiiksi leikattua, sopivan punaista, brasialaista laatutuotetta. Veri turskahteli rinnuksille ja maut huuhdeltiin alas oluella. Rosmariiniperunat ja sienipaistos sopivat settiin erinomaisesti tosin annos oli kaikinpuolin erittäin pieni. Ei siinä täyteen tultu ja oli pakko yrittää korjata tilannetta jälkiruualla. Omenapiiras oli loistavaa, juuri hyvän omenaista joskaan ei kovin yllättävää - pitääkö sen tosin ollakaan. Hinta oli positiivinen yllätys (3,5e) mutta koko oli sen mukainen. Tämän logiikan mukaan tosin chezzin piirakka maksaisi varmaan euron.

Suurin yllätys koettiin laskunmaksun yhteydessä. Laskuumme oli kirjattu muutamaa euroa kalliimpi pihvi kun mitä seinällä, päivän erikoisissa oli luvattu. Kalabaliikkia selvitellessä ilmeni päivän suosituksen ja listalla olevan lihakimpaleen hienoinen design-ero, toinen ulko- ja toinen (meidän syömämme) sisäfileestä. Maallikolle tietenkin pippuripihvi ja pihvi pippurikastikkeessa ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. "Pitäisikö tuota taulua sitten osoitella jotta saa sitä mitä tilaa?" kysäisin ja nokkela tarjoilijatyttö siihen "Kyllä niin itseasiassa ovat asiakkaat meillä tehneet". No sattuuhan sitä. Kurssiehdotus kansalaisopistoon "Ravintolakäyttäytyminen, tilaaminen ja harjoitukset".

Hyvä paikka ja kohtuuhintainen ravintola. Todelliset jälkiruuat mäiskäytimme ja mahat täytimme kultaisen kaaren alla makkosessa.

tiistaina, marraskuuta 01, 2005

Tokaj

Tokaj:n lähdimme tietenkin kuuluisten viinien kuvat silmissämme. Makean viinin mekka kutsui luokseen vastuttamattomalla tavalla ja pitihän huutoon vastata. Perille päästyämme vatsa kursi mielenosoituksellisen kovaa jopa ohikulkijoita häiriten. Suuntasimme siis keskusaukiolle päin josta löytyikin poikkeuksellisen korkeatasoisen näköinen étterem eli ravintola. Yleensä pyrin näitä turistirysien keskustorilla sijaitsevia ravintoloita välttämään, tällä kertaa koko kaupunki kuitenkin uinui post-sesonki-horroksessa eikä jättänyt juurikaan vaihtoehtoja.

Useista vahingoista ja vääntyneistä vatsoista viisastuneita päätimme tyytyä pelkkään pääruokaan. Hapankaalilla täytetty hanhenkaula kera salvia-pekoni-mönttien oli valintani. Viiniksi hovimestarin suosituksesta oman alueen vuoden 2003 furmint. Kaula oli suureksi pettymyksekseni leikattu siivuiksi, kokonainen kaula olisi voinut olla huomattavasti miehekkäämpi ilmestys. Maku oli tosin vallan mainio. Täytyy tunnustaa etten vastaavaa ruokaa ennen ole päässyt maistamaan joten vertailukohtia ei löydy. Kermaperseet voisivat varmasti kertoa, oliko kaula oikeaoppisesti valmistettua. Ainakin omaan suuhuni tämä hieman makkaramainen maku sopi yllättän hyvin. Viini oli - sanomattakin selvää - aivan loistavaa. Sitä olisi litkinyt mielellään enemmänkin, ajattelin kuitenkin säästellä makuhermoja myöhemmälle maistelulle.

Lopuksi yritimme kerrankin kunnioittaa paikallista juomarahakulttuuria ja pöytään jättämisen sijaan sanoa suoraan tarjoilijalle miten paljon haluamme rahasta takaisin. En tiedä mitä teimme väärin - oliko välissä kulttuurien välinen rikkinäinen puhelin vai oliko juomaraha liian piani. Ainakin keittiöstä kuului senverran komea röhötys ettei tainnut yritys mennä aivan putkeen. Oppia ikä kaikki, lonely planet ei ole raamattu.

Jälkiruokalettujen jälkeen vyöryimme ulos ravintolasta kohti lähellä sijaitsevaa viinikellaria. Iloinen saksankieli kaikasi vastaan jo ovella ystävällisen henkilökunnan pahoitellessaan kellarin olevan kiinni. Sesonko loppui kuulemma eilen, samoin maistajaiset. Pettymystä on vaikea pukea sanoiksi, aika olisi pitänyt varata etukäteen ja kahta henkilöä tuskin edes olisi laskettu ryhmäksi. No saimme kuitenkin käydä vilkaisemassa massiivista maanalaisten tunneleiden verkostoa ja kieltämättä aika vaikuttavaa maisteluhuonetta.

Ei auttanut muu kun imeä oluet lähibaarissa suurimpaan suruunsa ja lähteä junalla pois.

Lähtiessä paluumatkalle lunastimme kuvan mukaiset, luultavasti kolmannen valtakunnan kukistumisen jälkeen painetut paikkaliput. Ainakin inflaatio on tainnut vuosien saatossa laukata kohtuullisen kovaa, painettu hinta (20 huf) oli vedetty yli ja korvattu uudella (130huf).

maanantaina, lokakuuta 24, 2005

Gyros

Budapestistä sitä taas sai. Unohda paprikamuhennokset, täytetyt paprikat, liha paprikakastikkeessa - valitse gyros, rasvaisen lampaanlihan, vihannesten ja valkoisen kastikkeen symbioottinen liitto. Saksasta sitä saa, Unkarista sitä saa - yleensä turkkilaisten maahanmuuttajien tarjoamana. Pieni puoti, iso liha, hyvät lisukkeet. Miten ihmeessä laatu heikkenee dekadin kun "kebab" tulee Suomeen (tai Ranskaan)? Stadin kebab, Chilli - hyi hemmetti - jopa Eerikin pippuri alentuu tämän delikatessenin raiskaukseen, tosin huomattavasti tyylikkäämmin kuin edellämainitut. Voisiko näille maahanmuuttajille tarjota apurahaa jotta saisimme samanlaiset kojut pystyyn myös Suomeen? Ja kyllä, maha ei mennyt sekaisin, toisin kuin Turkissa.

torstaina, lokakuuta 20, 2005

Hanhenmaksaa ja omenoita


Kaunis syyspäivä kääntyi iltaa kohti, lehdet rapisivat jalkojen alla. Kohensin kaulustani viiman suojaksi ja suuntasin yhteen Nyíregyházan parhaista ravintoloista. Tämä Oulun kokoinen kaupunki sijaitsee Ukrainen rajalla - paikassa jossa turisti on harvinainen nähtävyys ja englannin kielen osaajat harvassa.

Hotel Continentin ravintolassa hieman liian suureen smokkiin sonnustautunut tarjoilija ohjasi meidät pöytään. Suureksi yllätykseksi ruokalista löytyi myös englannin ja saksan kielellä! Myös käännöksen taso yllätti, pesten espanjan lomakohteiden vastaavat mennen tullen.

Yksi maan ruokakulttuurin ongelmista on mielestäni annosten liian suuri koko. Kolmen ruokalajin syöminen on käytännön mahdottomuus ellei omaa pohjatonta vatsalaukkua. Yleensä jo alkuruuan jälkeen maha anelee armoa mutta lisää on tuleva.

Muutamasta vahingosta viisastuneena päätin valita pelkän pääruuan, Hanhenmaksaa omena-Tokaji kastikkeessa ja grillattuja vihanneksia. Maksa oli maukasta ja sitä oli paljon vaikka tarjoilija varoittelikin annoksen pienuudesta (palaillaan!). Makean marjaisa kastike tuki rasvahappoja hyvin mutta sitäkin oli lurahtanut lautaselle turhankin kanssa. Ähky meinasi tulla tätä herkkua lapioidessa. Tilanteen pelasti kuitenkin loistava viini, Disznókő Tokaji Édes Szamorodni. Hieman kuivempi, kuin aszú:t mutta lähes yhtä loistavan makuista.

Jälkiruuan koko oli jälleen kerran liioiteltu. Veniljakiisselillä, appelsiinillä ja manteleilla täytetty lettu oli maistuvaa ei tosin kovinkaan ihmeellistä. Paahdetut saksanpähkinät toivat plussaa, niitä olikin heitetty kehiin kokonainen pussillinen. Juomaksi kolmen puttonyon Tokaji aszú.

Ravintola oli n viikon kokemukseen perustuen ehdottomasti hyvätasoisin ja samalla kallein, ei kuitenkaan hintava Suomen mittapuulla. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos näille leveysasteille sattuu osumaan.

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Unkarilaista pikaruokaa

Itäeurooppa - jos Unkari sinne voidaan laskea - ei tunnetusti ole kasvissyöjien tai muiden hiirien paratiisi. Tämä tuli jälleen todettua katsellessa paikallisen korkeakoulun kahvilan ruokalistaa. Paneerattua, paneerattua - paljon pitää maksaa jotta leivityksen saa pois? Mielenkiintoisin kulinaarinautinto oli vieruskaverin tilaama leivitetty juusto, ranskalaiset ja tartar-kastike. Tämä siis pääruokana - painonvartijat vaviskaa!

Kaupan antimista mm jugurtit ovat valovuosien päässä länsimaisista ultra-low-fat-sisaristaan. Rasvaa on reilusti 8% eikä sitä arastella painaa isolla kylkeen. Maku on sen mukaista - täyteläisen runsasta. Rasvaton maito taitaa olla muutenkin suomalainen keksintö, kuka nyt vapaaehtoisesti kurria joisi?

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Kotimaiset sämpylät

Asematunneliin on saapunut uusi pikaruokakilpailija, Foodi. Franchising periaatteella toimivaa pajaa voisi hyvin kuvailla suomalaiseksi vastineeksi Subwaylle johon sitä ainakin itse vertaan. Subwaytä ei ole keskustakorttelissa, joten heti plussat Foodille. (Nimestä tosin miinus) Sämpylää löytyyn moneen makuun ja isommasta kilpailijastaan poiketen, kaikki täytteet valitaan itse. Paketit hinnoitellaan erilaisten täytteiden lukumäärän mukaan. Kiireisemmille on valmiiksi mietittyjä ja valmiiksi pakattuja patongin-puolikkaita.

Palvelussa oli kevyttä alkukankeutta molemmilla visiiteillä, testivisiittien tahdilla yksi työntekijä saa n kaksi sämpylää tunnissa valmiiksi. Muuten ei valittamista. Kevyempi vaihtoehto perus-makkoselle!

maanantaina, syyskuuta 26, 2005

Suolaista pastaa

Lounasvalinta osui tänään La Famiglian kohdalle. Tämä Helsingin oma pieni Italia ei ainakaan lounasaikaan lunastanut odotuksiaan. Tai itseasiassa lunasti, sillä olin kuullut huonosta laadusta huhuja jo aikaisemmin.

Lounaalla oli kahden kastikkeen buffet joiden seuraksi sai latoa farfalle-pastaa. Kana-tomaattikastike oli niin suolaista että suuta kirveli. Vesipulloa täytyy varmaan kallistaa huomiseen asti. Katkarapukastikkeessa ravut huhuilivat toisiaan. Sain itse yhden ravun lautaselle, kaverini kaksi - tosin pienen kalastelun jälkeen. Kohtuullisen mautonta, pieni merellinen häivähdys kävi suussa silloin tällöin.

Seuraksi löytyi vaaleaa ciabattaa joka ei ollut pahaa, jossei kovin hyvääkään. Summa summarum, en mene toiste.

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

Hirvi-wallenberg "bambi"

Bambi ei ollut hirvi mutta ei kai sillä niin väliä. Lähikaupan kauppias oli saanut hankittua hirven jauhelihaa, joten olihan sitä ideaa kannatettava. Makunautinto reilu viikko sitten syödystä Wallenbergistä oli istahtanut päähäni ja nyt oli aika ottaa revanssi eli selättää hirvi omin käsin.

Pitkään pohdittuani ja sopivaa seuralaista mietittyäni, keksin vääntää pihville seuraksi punaviinikastikkeen. Ei mennyt mönkään, tosin aika yllätyksetöntähän se oli. Myös perunat ja keitetyt porkkanat tulivat enemmän mukavuudenhalusta kuin kulinaristisesta kunnianhimosta. Kokeillaan kerrankin antaa (suhteellisen) tarkat mitat

500g Suomalaisen nuoren hirven jauhelihaa
5dl Kermaa
1/2prk Kapriksia
2 Valkosipulinkynttä
Vehnäjauhoja
Voita
Merisuolaa
Pippuria

Sotke reilusti (siis oikeasti todella reilusti) suolaa ja pippuria, valkosipuli ja kaprikset jauhelihan joukkoon. Iske kamat tehosekoittimeen ja surrauttele sulavaksi massaksi samalla kermaa lurautellen. Tässä kannattaa huomioida oikea koostumus. Jos kermaa on liikaa, on pihviä kohtuullisen mahdoton paistaa ehjänä. Anna massan vetäytyä jääkaapissa jonkin aikaa.

Muovaile oikean kokoiset pihvit käsin ja pyöräyttele reilusti vehnäjauhossa. Itse karsastan yleensä leivitystä, mutta tässä se tulee tarpeeseen. Paista reilussa voissa molemmin puolin. Mieto ja hellä lämpö toimii, mutta loppuvaiheessa annettu boosti kopauttaa pinnan mukavan rapeaksi.

Lopputulos oli omaan suuhuni sopiva. Hirvi otti selätysvoiton perusjauhelihan mauttomuudesta 6-0. Perinteisesti Wallnbergin kanssa tarjoillaan ilmeisesti perunamuusia, joten sitä kannattanee kokeilla, jos jaksaa vääntää!

lauantaina, syyskuuta 24, 2005

Krapularuokaa

Juhlimisen jälkeen keho kaipaa poistuneita suoloja, nesteitä sekä rasvaa. Valitettavan moni sortuu naapurin karva-pizzerian antimiin, kun helpotus tähän luovaan olotilaan onnistuu myös kotikonstein.

Ruokalaji inspiroitui vaihto-oppilasvuoden aikana eläessäni puoli vuotta ilman jääkaappia. Ruuat roikkuivat talvisaikaan lokkien armoilla kymmenennen kerroksen ikkunasta. Kevään ja kesän tullessa edes tämä konsti ei enää toiminut. Tästä syystä kaikki ainesosat säilyvät myös huoneenlämmössä, ainakin jonkin aikaa.

Makkaran nimeä en varsinaisesti tiedä, mutta samaa kamaa myydään ainakin Ranskassa - tiedä häntä missä muualla. Juustona pastaan ei todellakaan kelpaa pirkan pastajuusto-sekoitus, hyi.

Espanjalaista kuivaa porsaanlihamakkaraa
Valkosipulia
(tuore)Pastaa
Merisuolaa
Tomaattia
Parmegianoa
Öljyä

Leikkele makkara pieniksi palasiksi ja iske pannuun. Ota väri ja katso kun rasva pihisee. Lisää öljyä niin paljon, että luulet sen riittävän olotilan helpottamiseen. Tässä ei kannata käyttää oliviiöljyä, sillä sen maut hukkuvat kuitenkin. Ota pannu pois levyltä ja lisää murskattu valkosipuli. Varo polttamasta! Keittele pasta suolatussa vedessä ja siivilöi. Sekoita kastike joukkoon ja tarjoa tuoreen tomaatin sekä parmegiano-lastujen kanssa.

Jos burana olisi paremman makuista, sitä voisi jauhaa ruuan joukkoon. Tässä tapauksessa parempi idea on luultavasti siemaista nappi huuleen vasta ruuan jälkeen - jollei olo muuten helpota.

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Rafla ilta&päivä

Oli jo korkea aika käydä kokeilemassa Uudenmaankadulle avattu Rafla. Ensimmäinen käynti osui lounasaikaan jolloin ravintola oli lähes täynnä. Henkilökuntaa oli paikalla kaksin kappalein ja molemmilla näytti kädet olevan täynnä. Leipää emme saaneet ollenkaan ja tilauksen ottaminen ja tuominen kesti luvattoman pitkään. Lounasaika on tarkoitettu mahan täyttämiseen, ei turhaan seurusteluun.

Valitsin maksakastikkeen ja perunamuusin joka oli - yllätys yllätys - maksan makuisa. Pekoni toi kastikkeeseen hyvät vibat. Kaikenkaikkiaan kelvollista perusruokaa, tosin siihen nähden kovahko hinta (8e). Muiden kanapastan kana oli sitkeää mutta kampela oli erittäin syötävää. Muut annokset olivat vielä maksakastiketta kalliimpia. Kaikenkaikkiaan hinta ja laatu eivät kohdanneet.

Iltavisiitillä paikka oli jälleen lähes piripintaan täynnä. Henkilökuntaa jälleen asiakasmäärään nähden liian vähän ja palvelu kangerteli todella pahasti. Viinejä oli loppu, tilauksien tuominen kesti pitkään, juomat tulivat ruuan jälkeen jne. Hymy ei tosin unohtunut, plussaa siitä.

Häpeäkseni täytyy myöntää etten koskaan ollut syönyt kieltä joten täytyihän sitä ottaa. Myös valitsemani pääruoka, wallenbergin pihvi, oli kuin suoraan Nyt-liitteen arvostelusta.

Kieli oli saanut seurakseen maistuvan piparjuuri-kerman joka tosin peitti kielen makua jopa liikaakin. Lihan päälle ripotellut suola-kukkaset toimivat hyvin. Kanttarellit oli pilattu liialla etikalla eikä omaa makua juurikaan ollut jäljellä. Toisen annoksen Hallum-juusto oli kivan suolaista ja mukana seuraavat kasvikset kevensivät tätä tukkoisuutta.

Pääruokana ahdettu Wallenbergi tavoitti makuhermoni todella hyvin. Pihvi oli jauhelihapihviksi hyvin maukausta ja seurana ollut perunamuusi ja kastike toimivat myös loistavasti. Kaikenkaikkiaan hyvä annos eikä jäänyt nälkä! Kanttarellipasta oli suhteellisen miedon makuista mutta tälläkertaa sienet todella maistuivat siltä miltä pitääkin. Päälle vuoltu juusto peitti liikaa näitä hentoja aromeita. Pasta oli al-denteä muttei muuten kovin ihmeellistä, peruskamaa.

Jälkiruuan uskalsin ottaa poikkevasti, valitsin maapähkinäparfait:n. Seurana tuli loistavaa vadelmajäädykettä joka tarjoiltiin uppopaistelun omenan päällä. Omena oli mielestäni jopa turha elementti sillä maapähkinä itsessään on riittävän rasvaista tarjotakseen arvoisen kilpakumppanin jäädykkeen raikkaudelle. Muuten maistuvaa.

Lakritsi creme brulée:n pinta oli tälläkertaa muistettu karamelisoida ja maku oli kermaisen hyvä. Lakritsi potki vasta vähän jälkeenpäin mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Kaikenkaikkiaan ruuan laatu oikeuttaa hinnan mutta palvelulla on todella petraamista!

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Kasvisruoka ei ole ruokaa

Kuitenkin päädyin siihen. Alkuperäinen ajatus oli vääntää lindströmin pihvejä mutta eihän ainoassa aukiolevassa kaupassa, Alepassa, muuta ole kuin punajuuren tölkkiversiota. Hihan ravistus ja uusi ruokalaji inspiroitui.

Paahdettua munakoisoa ja kirsikkatomaatteja

Munakoiso
Rasia kirsikkatomaatteja
Parmegianoa
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Balsamico-etikkaa
Merisuolaa
Pippuria
Yrttejä

Kaada reilusti öljyä ja liraus etikkaa vuokaan. Laita reilut valkosipulin palat mukaan. Sekoittele suola ja rouhi pippurit mukaan. Leikkaa munakoisosta ja juustosta siivuja, asettele vuokaan vuorotellen. Tomaatit voi heittää sellaisenaan. Kaada vielä öljyä mukaan ja ripottele yrttejä päälle, alle sekä väleihin. Paahda n 174 asteisessa uunissa ainakin puoli tuntia. Tarjoa jäävuorisalaattipedillä.

perjantaina, elokuuta 26, 2005

Don Corleone

Kampin keskuksesta, makujen piazzalla löytyy pieni italialainen. Pieni ei tässä tapauksessa todellakaan ole liioiteltu adjektiivi, pöydät ovat todella lähekkäin, hyvä että hengittämään mahtuu.

Perjantaina viiden maissa tilaa oli hyvin, muutamissa pöydissä seurusteli kourallinen ihmisiä. Palvelu oli sujuvaa ja nopeaa, myös ruuat tulivat nopeasti pöytään.
Pienessä kiireessä ei viitsinyt tehdä ranskalaista eli syödä pitkän kaavan kautta. Pääruoka ja lasi punaista sai kelvata.

Ruuaksi syöty tuoremakkara oli erittäin lihaisaa ja maukasta - suorastaan loistavaa pieneen dagen efter kanuunaan. Rinnalla aurinkokuivattua tomaattia sekä grillattuja vihanneksia, suhteellisen hyvää joskaan ei erikoista. Lisukkeena ollut tomaattikastikkeessa uitettu pasta oli muuten ihan maukasta mutta liian kypsäksi keitettyä. Plussaa kohtuullisesta hintatasosta.

maanantaina, elokuuta 22, 2005

Kotimaista kalaa

Kesän ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen mökkiviikonloppu loppui yllättävän nopeasti. Asiaa ei auta ainakaan se, että yhteen suuntaan pitää matkustaa yli neljä tuntia. Perjantaina jo keskustasta motarille pääseminen vei tunnin.

Mutta kyllä kannatti. Tuore hauki ja ahven sekä vastakerätyt kanttarellit kera voin ja kerman saisivat veden herahtamaan kenen tahansa kielelle. Viikonlopun teemana olivat perusmaut sekä yksinkertainen valmistus.

Muutaman päivän aikana ehti jo hieman varioida reseptejä. Kaloja paisteltiin kevyellä leivityksellä sekä ilman, sieniä pippurilla ja ilman. Lopputuloksena testiryhmä piti leivityksellä varustetusta kalasta enemmän kuin kermassa kieritetystä lajitoveristaan. Tämä saattaa selittyä rasvan ja suolan määrällä joita a-näytteessä oli huomattavasti enemmän. Varsinkin kalan ominaismakuun tottumattomat pitivät tästä.

Kanttareilleihin pippuri sopi erinomaisesti eikä aiheuttanut sen suurempia näkemyseroja.

Tuoretta kotimaista kalaa
Vehnäjauhoja
Suolaa
Voita
Valkopippuria maun mukaan

Sekoita vehnäjauhot ja suola ja kierittele kalat seoksessa. Paista molemmin puolin riittävässä määrässä voita. Älä polta. Jauhojen sijaan voit kierittää eväkkään kermassa. Muista tällöin kuitenkin riittävä suolaus.

Sipulia
Kanttarellejä
Kermaa
Voita
Suolaa
Pippuria

Sulata voi pannussa ja lisää sipulit. Kuullota ja heitä kanttarellit joukkoon. Anna liian kosteudun haihtua, lisää lopuksi kerma ja mausteet.

torstaina, elokuuta 04, 2005

Perinteistä pastaa

Toissapäiväinen halpa ja lähes juomakelvoton punaviini möllöttli jääkaapissa joten pitihän sille jotain käyttöä keksiä. Jo vuosia perusruokana väännetty pastakastike saikin uutta ulottuvuutta tästä baskimaan helmestä.
Yleensä töiden jälkeen on liian nälkä malttaaksen odottaa makujen avautumista. Kuten niin monessa muussakin asiassa - kärsivällisyys on valttia.

Pastaa (spaghetti, penne)

Naudan paistijauhelihaa
Jääkaapin pohjalle unohtunutta punaviiniä
Vasikkafondia
Suolaa
Pippuria
Oreganoa
Basilikaa
Sipulia
Valkosipulia

Ruskista liha ja kuullota sipuli isossa pannussa. Lisää loput ainekset (ei pastaa, vielä) ja anna hautua pitkään, kunnes neste on kutistunut 1/3 alkuperäisestä koosta. Keitä pasta al-denteksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Lorauta oliviiöljyä ja sekoita. Päälle voi raastaa vuosikerta-parmigianoa.

Suolana olen tavannut käyttää vanhaa kunnon merisuolaa, Pan-suola on todellakin pannassa. Maku on alle puolet alkuperäisestä joten tätä suolan irvikuvaa pitää lisätä reilulla kädellä enemmän. Se niistä terveysvaikutuksista.

tiistaina, elokuuta 02, 2005

Kuhaa omenakastikkeessa

Hans Välimäen ohjetta mukaillen valmistui omenainen kastike punaviinistä. Kyytipojaksi kuhaa sekä uusia perunoita. Hävyttömän hintaista kuhaa ostettuani avasin pullon saksalaista simaa, Henkell Trockenia. Ensimmäinen siemaisu, nopea ohjeen tutkiminen ja päätös oikaista hieman. Nälkä kutitti jo sohvalla treenatussa vatsassani ja vaati täytettä.

Mukailtu resepti:

Kuhafileitä
Perunoita

Halpaa espanjalaista punaviiniä
Sipulia
Valkosipulia
Runsaasti voita
Omenoita
Sokeria
Timjamia
Kanalientä
Laakerinlehti

Kuullota pilkotut sipulit voissa (rypsiöljyllä ei todellakaan oikaista!), lisää laakerinlehti, timjami sekä punaviiniä ja kanalientä maun mukaan. Keittele kasaan, pitkään, todella pitkään. Tässä vaiheessa oma kärsivällisyys lopahti ja kastike jäi hieman vetiseksi, ei kuitenkaan häiritsevästi.

No niin ... samaan aikaan toisella pannulla (äsken käytettiin kattilaa) karamelisoi sokeri. Lisää voita ja pilkotut omenat. Pyörittele omppuja pannulla niin kauan kunnes väri miellyttää. Lisää edelliseen kattilaan ja keittele kasaan vielä lisää. Omeinoista voi tiristellä mehuja kastikkeeseen mutta keitteleminen kestää vieläkin pidempään, varo.
Keitä perunat ja paista kuhat. Kastikkeeseen verrattuna erittäin suoraviivaista.

Kastike oli erinomaista tosin ripaus kärsivällisyyttä lisää olisi tehnyt siitä vieläkin parempaa. Ensi kerralla keitellään valkoviiniä.

lauantaina, heinäkuuta 30, 2005

Kaivon puhveli

Ravintola Kaivohuone tarjoilee kesän ajan ruokaa Jyrki Sukulan valvovan silmän alla. Vaikka tuskin tämä sulavasanainen tv-kokki muuta tekee kuin käärii hillot hihaan. Bonuksena viime vuoteen seuruetta ei heitetä ruuan jälkeen ulos vaan juhlimaan saa jäädä jonottamatta.

Perinteinen alkudrinkki, GT, oli erittäin vaisu ja ei kaikkea muuta kuin tasalaatuinen. Toinen maistui väljähtyneelle tonicille ja toinen halvalle ginille. Ymmärtäähän sen, että keskiolutta monimutkaisemmat coctailit eivät aina ole veljeksiä. Onneksi en itse tähän juomaan hairahtunut, tyydyin kelvolliseen kuohuviiniin (SK-kortilla talo tarjoaa 4 hlön pöytäseurueille).

Illan menu noutopöydästä oli seuraavanlainen

Kurkkukeittoa & tillimarinoituja rapuja
Leppä-savustettua lohta & mangoldkastiketta
Vihreää salaattia, kermaviili-ruohosipulikastiketta & xeres-vinaigrettea
Marinoitua kotijuustoa & krassisalaattia
Grillattua butifarra-makkaraa, paahdettua tomaattisalaattia & aiolia
Vihreällä oliivilla ja anjoviksella täytettyä latva-artisokkaa
Tortilla espagnole & kurpitsasalsaa
Serrano-paprika pinchoja
Valkosipuli-marinoituja sardiineja
Manchego
Garrotxa
~
Sitruunalla ja yrteillä marinoitua karitsankaretta
Papu-fenkolipaistosta
Sherrykastiketta
~
Sitruuna-marenkikakku, marjasalaatti & kermavaahto
Espanjalainen melonivanukas

Trendikkäinen nimien taakse kätkeytyi kovin tavanomaista ja jopa mautonta ruokaa. Mauttomuus yritettiin hukuttaa rasvaisiin kastikkeisiin. Valopilkkuihin kuului kurkkukeitto jossa tilliravut todella maistuivat. Keitto oli muutenkin raikasta eikä ollenkaan liian vetistä. Myös kotijuusto sekä manchego olivat oivia. Manchegon maun pilaamiseen tarvittaisiinkin todellista ammattitaitoa.

Kuten ruotsinlaivan saaristolaispöydän nyrkkisääntöihin kuuluu, kannattaa alkuruokapöytä santsata ja jättää pääruoka väliin. Tämä pätee myös Kaivolla. Lammas oli sinänsä hyvää tosin, osittain ymmärrettävistä syistä, seisonutta. Kasvikset aivan liian kypsiä, lötsöjä. Maut hukassa ja rakenne pelkkää puuroa. Sherrykastike ei tässä konkurssissa enää paljon pelastanut.

Melonivanukas oli maukasta, samoin marenkikakku. Positiivinen yllätys oli myös se, että kahvi kuului hintaan. Kaikenkaikkiaan mukava hauska ilta, kohtuullinen hinta-laatu-suhde (25e koko setti). Kulinaristia elämyksiä kannattaa hakea muualta. Illalle sattunut Maija Vilkkumaan keikka jäi katsomatta mutta liput olisi voinut ostaa kätevästi suoraan pöydästä.

maanantaina, heinäkuuta 18, 2005

Latvialainen keittiö

Pitkä viikonloppu baltian Pariisissa, Riikassa, innoitti vanhankaupungin kierrosten lisäksi kulinaristiseen tutkailuun. Monikansallisten hampurilaisketjujen, Hesburger etunenässä, varjoon oli jäänyt jonkin verran sitä aitoa. Illan jo hämärtyessä, pakollisen aperitiivien jälkeen, illastimme paikallisessa elämysravintolassa. Turisteille luodut puitteet, pyörivät myllynkivet, henkilökunta perinneasuissa - ai jai.

Alku lupasi hyvää, paikan oma olut tarjoiltiin pöytään lähes kädenlämpöisenä. Plussaa kolpakon miehekkäästä koosta.

Ruoka kuitenkin yllätti positiivisesti. Savustettu porsaankylki mureni pelkästä henkäyksestä eikä juuri kastikkeita kaivannut. Lisukkeena tarjotut perunat "kuten isoäiti ne tekisi" olivat rasvaisia mutta - tai ehkä juuri siitä syystä - hyviä. Sipulia oli muistettu lisätä riittävästi.

Lievä kulttuurishokki koettiin kuitenkin jälkiruuan aikana. Klassisessa ranskalaisessa keittiössähän juuri tämä ruokalaji täräyttää sellaisen makeuden suuhun, ettei juuri enää muuta ruokaa tee mieli. Makeannälkä kaikkoaa päiviksi. Ei Latviassa, tai ainakaan tässä paikassa. Jälkiruuaksi saatu, eräänlainen rukiista, kermasta ja puolukoista väännetty ruiskiisseli oli melkein hapan. Ei hyvää, ei pahaa muttei ainakaan jälkiruokaa - perinteisessä mielessä.

keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2005

Namia Jagellonicassa

Lounastimme tänään Jagellonicassa, paikassa joka arvokkaasti yrittää jatkaa Lenigrad Cowboys:n kulinaristisia perinteitä.

Puutarhurinkeitto
~
Broilerleike, valkosipuli-bearnaiskastike
Makkarapihvit
Pastaa yrttijuustokastikkeella
~
Suklaamarjapuuro

Saapuessamme kahdentoista jälkeen oli paikka tupaten täynnä. "Tämä lupaa hyvää". Mieleeni juolahti heti jokaisen matkaopaskirjan vakiolause "Syö siellä missä paikallisetkin".

Ehkä berlusconi oli oikeassa, elintarvikevirasto kuuluu Italiaan, ainakin tämän kokemuksen valossa. Ruoka oli aivan uskomattoman mautonta. Broilerleike muistutti porsasta, kastike oli mitäänsanomatonta. Makkapihvit halvimmasta mahdollisesta makkarasta ja pasta oli aivan liian kypsää sekä suorastaan pahan makuista. Harvassa paikassa toivoo että jälkiruuaksi tarjotut keksit eivät ole oman keittiön tuotoksia.

tiistaina, kesäkuuta 28, 2005

Georgen lounas

Työpäivää on mukava piristää hyvällä ruualla. "Lounas tähtiravintolassa" -sarjan tämänkertainen pysähdys osui tiukan äänestyksen jälkeen Georgeen.

Kesäkurpitsakeittoa
~
Paistettua nieriää ja valkoviini-voikastiketta
~
Mandariinisabayonilla gratinoitua appelsiinia ja shamppanjasorbettia

Keitto aloitti hyvin. Maut olivat erittäin kohdallaan ja päälle ripsitty laadukas oliiviöljy sekä pienet krutongit pyöristivät kokemuksen. Nieriä oli hyvää, muttei erikoista - suhteellisen mautonta. Tässä auttoi kuitenkin hyvin viimeistelty kastike. Perunamuusi maistui joskin koostumus oli jopa hieman liian voilla kyllästettyä.

Jälkiruuan shampanjasorbetti maistui pommacilta, sabayon sekä jäätelön alla piilotellut kakkunen oivilta.

Annokset olivat ravintolaan tasoon nähden ilahduttavan isoja ja leipääkin saatiin pöytään useampaan otteeseen. Miinusta laskutetusta johtovedestä.

tiistaina, kesäkuuta 21, 2005

Maanantai appeet

Kokoonnuimme ystävien kesken laittamaan ruokaa ja juomaan viiniä. Viinivalinnatkin menivät kerralla kuntoon, pääruokaa lukuunottamatta. Viini olisi sopinut ehkä paremmin kunnon pihvin kuin ankan kanssa. Tokaji oli taivaallista. Illan menu

Kevyesti paahdettua tonnikalaa ja yrttisalaattia, vinaigrette
Jean Leon Chardonnay 2001, Penedes
~
Ankan rintaa, timjamiperunoita, appelsiinikastike
Wyndham Estate Bin 555 Shiraz
~
Juustotarjotin
~
Valkosuklaamousse, mansikoita
Tokaji Aszú 5 Puttonyos

Tonnikala
Paahda fileet molemmilta puolilta kevyesti, anna vetäytyä.

Yrttisalaatti
Sekoita tuore lehtipersilja, basilika, villirucola sekä korianteri. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, sekoita salaatin joukkoon. Tee kastike oliiviöljystä, balsamicosta, suolasta ja pippurista.

Ankka
Tee rintaan ristiviiltoja ja ota pannulla hyvä väri pintaan. Laita 200-asteiseen uuniin 10-15 min.

Appelsiinikastike
Paahda n 2 rkl sokeria ruskeaksi. Lisää salottisipulia, 5dl lihalientä sekä kahden appelsiinin mehut. Redusoi kunnes maku on kohdallaan. Siivilöi liemi ja sekoita joukkoon n 1 rkl voita. Siivilöidyt sipulit voit käyttää lisäkkeinä sellaisinaan. Kiehauta yhden appelsiin kuoret pariin kertaan, vedet vaihtaen. Pilko hienoiksi siivuiksi, lisää kastikkeeseen.

Timjamiperunat
Pilko perunat kuutioiksi. Sekoita joukkoon öljyä, suolaa ja pippuria sekä timjamin lehtiä. Anna paistua uunissa 1-1,5 tuntia tai niin kauan kunnes perunat ovat rapeahkoja.

torstaina, kesäkuuta 02, 2005

Torstaipulla

Lounaan jälkeen, kuten niin usein tapana on, tekee mieli pyöristää juuri kokemansa makuelämykset runoisalla jälkiruualla. Tällä kertaa valintamme osui Cafe Esplanadiin. Kansa jonotti salaattia ruokapuolella mutta onneksemme pullapuoli oli väljempi. Päätimme maistaa uutuutta (?) pistaasibriossia.

Ensimmäinen haukkaus oli kuivahko, pelotteleva. Tämä saattoi johtua siitä, ettei kummallisen vihreää "pistaasi"massaa kuulunut tähän suupalaan. Seuraavat suulliset eivät imarrelleet kahvilan taikinanpyörittäjien leipurintaitoja joskaan eivät niitä mollanneetkaan. Leivonnainen oli kuivahko, pistaasi maistui oudolle. Tilanteen pelasti kuitenkin hyvä koko/hinta-suhde.

keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005

Pastaa

Lounasaika on päivän paras hetki. Tänään se tuli jälleen kerran todistettua kun päätimme tehdä retken Bulevardilla sijaitsevaa Serataan. Listalla oli loistava Merguez-pekoni pasta joka kipuaa all-time-best listan kärkeen. Kastike oli sanalla sanottuna loistavaa. Makkaraa ja pekonia oli paistettu juuri sopivasti. Ainesosat luovuttivatkin koko aromiskaalansa öljykastikkeelle. Itse pasta hakkasi perus-barillan mennen tullen eikä sitä oltu pilattu liialla keittämisellä.

maanantaina, toukokuuta 23, 2005

Aamupuuro

Tänään vaihtelun vuoksi Nallen neljää viljaa, Elovena rupesi tökkimään lähes kuukauden yhtäjaksoisen rupeaman jälkeen.
Monen yrityksen ja erehdyksen kautta olen huomannut, että parhaat tulokset saadaan seuraavalla reseptillä, (lähes) puurolaadusta riippumatta

1dl hiutaleita
2,5dl vettä
hyppysellinen suolaa

Keitä vähintään pakkauksessa mainittu määrä ja anna hautua toinen mokoma.

Tuloksena jumalaista keitosta.