Latvialainen keittiö

Pitkä viikonloppu baltian Pariisissa, Riikassa, innoitti vanhankaupungin kierrosten lisäksi kulinaristiseen tutkailuun. Monikansallisten hampurilaisketjujen, Hesburger etunenässä, varjoon oli jäänyt jonkin verran sitä aitoa. Illan jo hämärtyessä, pakollisen aperitiivien jälkeen, illastimme paikallisessa elämysravintolassa. Turisteille luodut puitteet, pyörivät myllynkivet, henkilökunta perinneasuissa - ai jai.

Alku lupasi hyvää, paikan oma olut tarjoiltiin pöytään lähes kädenlämpöisenä. Plussaa kolpakon miehekkäästä koosta.

Ruoka kuitenkin yllätti positiivisesti. Savustettu porsaankylki mureni pelkästä henkäyksestä eikä juuri kastikkeita kaivannut. Lisukkeena tarjotut perunat "kuten isoäiti ne tekisi" olivat rasvaisia mutta - tai ehkä juuri siitä syystä - hyviä. Sipulia oli muistettu lisätä riittävästi.

Lievä kulttuurishokki koettiin kuitenkin jälkiruuan aikana. Klassisessa ranskalaisessa keittiössähän juuri tämä ruokalaji täräyttää sellaisen makeuden suuhun, ettei juuri enää muuta ruokaa tee mieli. Makeannälkä kaikkoaa päiviksi. Ei Latviassa, tai ainakaan tässä paikassa. Jälkiruuaksi saatu, eräänlainen rukiista, kermasta ja puolukoista väännetty ruiskiisseli oli melkein hapan. Ei hyvää, ei pahaa muttei ainakaan jälkiruokaa - perinteisessä mielessä.