maanantaina, syyskuuta 26, 2005

Suolaista pastaa

Lounasvalinta osui tänään La Famiglian kohdalle. Tämä Helsingin oma pieni Italia ei ainakaan lounasaikaan lunastanut odotuksiaan. Tai itseasiassa lunasti, sillä olin kuullut huonosta laadusta huhuja jo aikaisemmin.

Lounaalla oli kahden kastikkeen buffet joiden seuraksi sai latoa farfalle-pastaa. Kana-tomaattikastike oli niin suolaista että suuta kirveli. Vesipulloa täytyy varmaan kallistaa huomiseen asti. Katkarapukastikkeessa ravut huhuilivat toisiaan. Sain itse yhden ravun lautaselle, kaverini kaksi - tosin pienen kalastelun jälkeen. Kohtuullisen mautonta, pieni merellinen häivähdys kävi suussa silloin tällöin.

Seuraksi löytyi vaaleaa ciabattaa joka ei ollut pahaa, jossei kovin hyvääkään. Summa summarum, en mene toiste.

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

Hirvi-wallenberg "bambi"

Bambi ei ollut hirvi mutta ei kai sillä niin väliä. Lähikaupan kauppias oli saanut hankittua hirven jauhelihaa, joten olihan sitä ideaa kannatettava. Makunautinto reilu viikko sitten syödystä Wallenbergistä oli istahtanut päähäni ja nyt oli aika ottaa revanssi eli selättää hirvi omin käsin.

Pitkään pohdittuani ja sopivaa seuralaista mietittyäni, keksin vääntää pihville seuraksi punaviinikastikkeen. Ei mennyt mönkään, tosin aika yllätyksetöntähän se oli. Myös perunat ja keitetyt porkkanat tulivat enemmän mukavuudenhalusta kuin kulinaristisesta kunnianhimosta. Kokeillaan kerrankin antaa (suhteellisen) tarkat mitat

500g Suomalaisen nuoren hirven jauhelihaa
5dl Kermaa
1/2prk Kapriksia
2 Valkosipulinkynttä
Vehnäjauhoja
Voita
Merisuolaa
Pippuria

Sotke reilusti (siis oikeasti todella reilusti) suolaa ja pippuria, valkosipuli ja kaprikset jauhelihan joukkoon. Iske kamat tehosekoittimeen ja surrauttele sulavaksi massaksi samalla kermaa lurautellen. Tässä kannattaa huomioida oikea koostumus. Jos kermaa on liikaa, on pihviä kohtuullisen mahdoton paistaa ehjänä. Anna massan vetäytyä jääkaapissa jonkin aikaa.

Muovaile oikean kokoiset pihvit käsin ja pyöräyttele reilusti vehnäjauhossa. Itse karsastan yleensä leivitystä, mutta tässä se tulee tarpeeseen. Paista reilussa voissa molemmin puolin. Mieto ja hellä lämpö toimii, mutta loppuvaiheessa annettu boosti kopauttaa pinnan mukavan rapeaksi.

Lopputulos oli omaan suuhuni sopiva. Hirvi otti selätysvoiton perusjauhelihan mauttomuudesta 6-0. Perinteisesti Wallnbergin kanssa tarjoillaan ilmeisesti perunamuusia, joten sitä kannattanee kokeilla, jos jaksaa vääntää!

lauantaina, syyskuuta 24, 2005

Krapularuokaa

Juhlimisen jälkeen keho kaipaa poistuneita suoloja, nesteitä sekä rasvaa. Valitettavan moni sortuu naapurin karva-pizzerian antimiin, kun helpotus tähän luovaan olotilaan onnistuu myös kotikonstein.

Ruokalaji inspiroitui vaihto-oppilasvuoden aikana eläessäni puoli vuotta ilman jääkaappia. Ruuat roikkuivat talvisaikaan lokkien armoilla kymmenennen kerroksen ikkunasta. Kevään ja kesän tullessa edes tämä konsti ei enää toiminut. Tästä syystä kaikki ainesosat säilyvät myös huoneenlämmössä, ainakin jonkin aikaa.

Makkaran nimeä en varsinaisesti tiedä, mutta samaa kamaa myydään ainakin Ranskassa - tiedä häntä missä muualla. Juustona pastaan ei todellakaan kelpaa pirkan pastajuusto-sekoitus, hyi.

Espanjalaista kuivaa porsaanlihamakkaraa
Valkosipulia
(tuore)Pastaa
Merisuolaa
Tomaattia
Parmegianoa
Öljyä

Leikkele makkara pieniksi palasiksi ja iske pannuun. Ota väri ja katso kun rasva pihisee. Lisää öljyä niin paljon, että luulet sen riittävän olotilan helpottamiseen. Tässä ei kannata käyttää oliviiöljyä, sillä sen maut hukkuvat kuitenkin. Ota pannu pois levyltä ja lisää murskattu valkosipuli. Varo polttamasta! Keittele pasta suolatussa vedessä ja siivilöi. Sekoita kastike joukkoon ja tarjoa tuoreen tomaatin sekä parmegiano-lastujen kanssa.

Jos burana olisi paremman makuista, sitä voisi jauhaa ruuan joukkoon. Tässä tapauksessa parempi idea on luultavasti siemaista nappi huuleen vasta ruuan jälkeen - jollei olo muuten helpota.

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Rafla ilta&päivä

Oli jo korkea aika käydä kokeilemassa Uudenmaankadulle avattu Rafla. Ensimmäinen käynti osui lounasaikaan jolloin ravintola oli lähes täynnä. Henkilökuntaa oli paikalla kaksin kappalein ja molemmilla näytti kädet olevan täynnä. Leipää emme saaneet ollenkaan ja tilauksen ottaminen ja tuominen kesti luvattoman pitkään. Lounasaika on tarkoitettu mahan täyttämiseen, ei turhaan seurusteluun.

Valitsin maksakastikkeen ja perunamuusin joka oli - yllätys yllätys - maksan makuisa. Pekoni toi kastikkeeseen hyvät vibat. Kaikenkaikkiaan kelvollista perusruokaa, tosin siihen nähden kovahko hinta (8e). Muiden kanapastan kana oli sitkeää mutta kampela oli erittäin syötävää. Muut annokset olivat vielä maksakastiketta kalliimpia. Kaikenkaikkiaan hinta ja laatu eivät kohdanneet.

Iltavisiitillä paikka oli jälleen lähes piripintaan täynnä. Henkilökuntaa jälleen asiakasmäärään nähden liian vähän ja palvelu kangerteli todella pahasti. Viinejä oli loppu, tilauksien tuominen kesti pitkään, juomat tulivat ruuan jälkeen jne. Hymy ei tosin unohtunut, plussaa siitä.

Häpeäkseni täytyy myöntää etten koskaan ollut syönyt kieltä joten täytyihän sitä ottaa. Myös valitsemani pääruoka, wallenbergin pihvi, oli kuin suoraan Nyt-liitteen arvostelusta.

Kieli oli saanut seurakseen maistuvan piparjuuri-kerman joka tosin peitti kielen makua jopa liikaakin. Lihan päälle ripotellut suola-kukkaset toimivat hyvin. Kanttarellit oli pilattu liialla etikalla eikä omaa makua juurikaan ollut jäljellä. Toisen annoksen Hallum-juusto oli kivan suolaista ja mukana seuraavat kasvikset kevensivät tätä tukkoisuutta.

Pääruokana ahdettu Wallenbergi tavoitti makuhermoni todella hyvin. Pihvi oli jauhelihapihviksi hyvin maukausta ja seurana ollut perunamuusi ja kastike toimivat myös loistavasti. Kaikenkaikkiaan hyvä annos eikä jäänyt nälkä! Kanttarellipasta oli suhteellisen miedon makuista mutta tälläkertaa sienet todella maistuivat siltä miltä pitääkin. Päälle vuoltu juusto peitti liikaa näitä hentoja aromeita. Pasta oli al-denteä muttei muuten kovin ihmeellistä, peruskamaa.

Jälkiruuan uskalsin ottaa poikkevasti, valitsin maapähkinäparfait:n. Seurana tuli loistavaa vadelmajäädykettä joka tarjoiltiin uppopaistelun omenan päällä. Omena oli mielestäni jopa turha elementti sillä maapähkinä itsessään on riittävän rasvaista tarjotakseen arvoisen kilpakumppanin jäädykkeen raikkaudelle. Muuten maistuvaa.

Lakritsi creme brulée:n pinta oli tälläkertaa muistettu karamelisoida ja maku oli kermaisen hyvä. Lakritsi potki vasta vähän jälkeenpäin mikä ei ollut ollenkaan huono asia.

Kaikenkaikkiaan ruuan laatu oikeuttaa hinnan mutta palvelulla on todella petraamista!

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Kasvisruoka ei ole ruokaa

Kuitenkin päädyin siihen. Alkuperäinen ajatus oli vääntää lindströmin pihvejä mutta eihän ainoassa aukiolevassa kaupassa, Alepassa, muuta ole kuin punajuuren tölkkiversiota. Hihan ravistus ja uusi ruokalaji inspiroitui.

Paahdettua munakoisoa ja kirsikkatomaatteja

Munakoiso
Rasia kirsikkatomaatteja
Parmegianoa
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Balsamico-etikkaa
Merisuolaa
Pippuria
Yrttejä

Kaada reilusti öljyä ja liraus etikkaa vuokaan. Laita reilut valkosipulin palat mukaan. Sekoittele suola ja rouhi pippurit mukaan. Leikkaa munakoisosta ja juustosta siivuja, asettele vuokaan vuorotellen. Tomaatit voi heittää sellaisenaan. Kaada vielä öljyä mukaan ja ripottele yrttejä päälle, alle sekä väleihin. Paahda n 174 asteisessa uunissa ainakin puoli tuntia. Tarjoa jäävuorisalaattipedillä.