perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Pieni pala Unkaria Helsingissä


Ruokamuistoja Unkarista. En tiedä mistä alottaisin. En sanoisi että ruoka on eksoottista, se on erilaista. Palvelu - no - slaavilaista. Kielitaitoa ei ole, ainakaan maaseudulla. Välillä kun tarjoilijan tervehdykseen vastasi muuksi kuin unkariksi, henkilö kääntyi mitään sanomatta kannoillaan. Mielenkiintoista.

Ravintola Pannonia, lähes oopperataloa vastapäätä, on ollut käyntilistalla jo muutaman vuoden. Pitsiverhot kutsuvat astumaan sisään ja niin viimein teenkin. Arkena viiden aikaan paikka on isoa ryhmää lukuunottamatta täysin tyhjä. Silti kukaan ei turhia tungettele. Listaa saa odotella ja sitten tutkia rauhassa.

Listan alussa on kuuluisia unkarilaisia erikoisuuksia kuten Wienin leike ja pasta bolognese. Mitä? Onneksi seuraavalla sivulla löytyvät autenttisemmat mäiskeet. Nimiä ei kuitenkaan ole kirjoitettu paikallisella kielellä. Viinilistalla löytyy jopa kaksi lokaalia punaviiniä. Loput jotain uuden maailman virityksiä. Maa on täynnä hyviä viinejä ja täällä juodaan Gato Negroa. Ei ei ei.


Alkuun gulassi-keittoa joka on oikeasti hyvää. Paksu lihaliemi, sopivan paprikaista. Jotain etuselkää tai lapaa hyvin haudutettuna. Perunoissa maistuu lievästi astiassa vietetty aika. Ei kuitenkaan valittamista.

Sitten pääruuat. Ei näitä ainakaan turhasta kikkailusta voi syyttää. Selkeästi "pasta" (luki ruokalistassa), joka tosin muistuttaa enemmän saksalaistyyppistä spätzleä sekä kermainen kanakastike ja suolakurkut. Autenttisuudesta voin sanoa ainakin sen että matkalla Suomeen rasvamäärä on pudonnut puoleen, suolaisuus on sentään säilynyt. Satsin jälkeen janotti vielä seuraavanakin päivänä.

Menun kohdalla luki muistaakseni aprikoosihillolla täytetty lettu (palacsinta) suklaakastikkeella. Lautasella oli omenahillolla ja paikallisella raejuustolla täytetty voitakinapamaus vaniljakastikkeella. Jossain muualla olisin saattanut tästä huomauttaa, täällä se kuuluu asiaan. Ei se ole niin tarkkaa. Itse en ottanut valmista menukokonaisuutta. Jälkiruokaa ei turhaan tiedusteltu ennen kuin pöytätoveri sen oli saanut. Oma mansikkatäytekakkupala oli jopa hellyttävä, maukas tosin. Lisukkeena edullinen viitosen tokaji. Edullisuus tosin maistui, epäilin jopa että lasiin livahti kolmosta.

No, mitä jäi käteen? Unkarifiilistelijöille oiva paikka. Autenttisuudesta täydet pisteet. Gourmet-elämyksiä voi hakea jostian muualta.

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Fisua torilla


Kalenteri kävi toukokuun alkua. Ensimmäisiä lämpöisiä päiviä sitten maaliskuun yllätyshelteiden. Vene kiinnittyy kauppatorin rantaan ja vuorikauriin notkeudella hypähdän maalle. Pyyhin meriveden roiskeet vasikannahkaisilta loafereiltani, lasken trenssin kaulukset alas ja olen valmis. Herkkuhetket, täältä tullaan.

Fishmarket on oleskellut legendaarisen Havis Amandan paikalla jo pitkän tovin. Pitkään se tosin oli no-listallani lähinnä sijaintinsa takia. Liian turistia. Sitten kuulin kuitenkin hyvää erityisesti äyriäisplattereista joten pitihänä tätä itse kokeilla.

Alkuun hieman haalea bouillabaisse. Liemi ihan ok. Seassa savukalaa ja muutamia katkarapuja - ei sentään niitä halvimpia, valmiiksikuorittuja. No tästä on helppo parantaa.


(Anteeksi ala-arvoinen kuva) Pääruuaksi valitsemme hummeriplatterin jossa on jos jonkin sortin merenelävää. On osteria, katkarapuja, vihersimpukoita, sinisimpukoita, merirapua ja vaikka mitä muuta. Kohokohtana - yllätys sinänsä - puolikas hummeri. Alkuun olen skeptinen. Listan mukaan lähes joka toinen otus on marinoitu tai muuten kuorruteltu. Viimeksi kun söin vastaavan satsin Marseillen ygöspaikassa, kaikki tuotiin pöytään kuten Ahti sen tarkoitti. Enkä nyt puhu siitä sillistä.

Skagen kuitenkin toimii ja kookosmaidossa keitellyt sinisimpukat ovat loistavia. Hintakin tosin antaa olettaa jotain spesiaalia. No nyt sitä tulee. Seurana vielä muutamia kastikkeita joista erityisesti sweet-chili ansaitsee kunniamaininnan. Myös leivät - varsinkin tummanpuhuva saaristolaisleipä - saavat papukaijamerkin. Kaiken tämän huuhtelemme alas mainiolla pinot noir-sampanjalla. Elämä hymyilee.

Äyriäiset ovat petollista kamaa. Kun lautasta rupeaa nälkäisenä tuhoamaan meinaa epätoivo kasvaa. Miten tästä piperryksestä ikinä tulee täyteen? Sitten se kuitenkin iskee kuin puun takaa. Maha huutaa leipää eikä enää tee mieli kuoria yhtään lumirapua saati tonkia matoa ulos kotilosta. On aika siirtyä jälkiruokaan josta en enää paljon muistakaan. Mieleeni palaa tummaa suklaata, moussen muodossa sekä aavistus krokanttia. Ehkä jotain vaahtoa? No, sen tarkemmin arpomatta, muistikuva on positiivinen.

Pidän henkilökohtaisesta palvelusta. Kun jätän juomarahaa, haluan edes kuvitella sen päätyvän omalle tarjoilijalleni vaikka se koko ravintolan virkistyskassaan menisikin. Tällä kertaa en tiedä, kelle pennoseni olisivat päätyneet. Illan aikana meitä palveli varmaan jokainen henkilökunnan jäsen. Jätimmekin juomarahan taiteen muodossa askartelemalla kiitokseksi kivat sampanjakorkki-ylioppilaat, näin kevään kunniaksi.

Fishmarket on hyvä - kuten sen hintansa lunastaakseen tulee ollakin - muttei täydellinen. Sitä etsiessä...

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Rapurisotto


Taas se iski eteen. Luin viikolla jostain blogista risotosta. Kun sitten viimein pääsin kauhan varteen, ei enää ollut havaintoakaan mistä sen luin. No löytyihän se sitten viimein. En itse ole ikinä ole käyttänyt vuohenjuustoa risotossa, pitääpä sekin tässä ennen kuolemaa kokeilla.

Sunnuntaina oli äitienpäivä ja kokkailimme omallemme neljän ruokalajin lounaan. Tavoistani poiketen, kokeilin tätä reseptiä jo aikaisemmin. Onnistui se toki jo ensimmäisellä kerralla mutta aina voi viimeistellä. Ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan.

  • Kokonaisia katkarapuja
  • Suolaa
  • Ricotta-juustoa
  • Salottisipulia
  • Riisiä
  • Valkoviiniä
  • Öljyä
  • Pippuria
  • Tilliä
  • Hyvää calvadosta
Raaka-ainelista taas tajunnanvirtaa. Määriä voin yrittää muistella, jos se jotain oikeasti kiinnostaa. Ravut kuoritaan. Kuoria kuullotetaan tilkassa öljyä ja liekitetään hyvällä calvalla. En osaa päättää vaikuttaako tämä makuun, mutta hyvältä se näyttää. Ja fiilis kohoaa. Kuoret peitetään juuri ja juuri vedellä ja annetaan kiehua n 30min. Liemi maustetaan suolalla. Jos maku on liian vajaa, voi sitä täydentää esim kalaliemellä.

Toisessa kattilassa kuullotetaan riisi ja sipuli öljyssä. Lisätään reilusti valkoviiniä ja annetaan imeytyä riisiin. Tämän jälkeen lisätään pikkuhiljaa kuumaa rapulientä ja annetaan imeytyä. Toistetaan kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää. Mieluummin aavistuksen raakaa, jatkaahan se vielä kypsymistään.

Kattilaan heitetään raastettu juusto, tilli sekä ravut (jätä muutama koristeeksi) ja pyöräytellään. Tarjotaan heti.

Hyvin se upposi ja äiti taisi olla tyytyväinen. Alunperin ajattelin pyytää hummerin kuoret mukaan taannoiselta Fishmarket-reissulta. Arvelin kuitenkin etteivät se säilyisi kaupungin yössä kovinkaan pitkään. Mutta tästä lisää ensi kerralla.

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Mezen lounas


Meze point on hensinkiläiseksi ravintolaksi jo melko vanha. Hädin tuskin muistan mitä tässä tilalla oli ennen. Lounaskonseptikin on ehtinyt vaihtua matkan varrella. Kun olin nuori, täältä sai monen lajin meze-lajitelmia. Nyt pääpaino on puhvelilla.

Homma toimii. Maksu kassaan, lautanen mukaan ja istumapaikka. Paikka on yleensä on aina täynnä muttei koskaan liian. Aina mahtuu suurempikin joukko. Mystistä. Vesilasi täyteen ja seisovan pöydän ääreen tungeksimaan.

Ja onhan sitä monenmooista herkkua kokki ehtinyt loihtia. On salaattitarpeita, itämaisia sallaadeja, soosseja ja pitaleivän tyyppistä vanikkaa. Lämpöisenä kebbeä, lohkoperunoita, riisiä, makkaroita sekä vaihtuva extralämmin. Ihan mukava siis. Valikoima tosin vaihtuu ärsyttävästi. Kun bulgursalaatti loppuu, kestää jopa päiviä saada uusi kulho tilalle. Tuntuu kuin asiakkaita haluttaisiin ohjata rasvaisen keben pariin.

Ihan kiva. Mutta mitä mitä mitä. Hintaan kuuluu yksi annos safkaa. Tämä siis tarkoittaa sitä että santsata ei saa. Missä järki? Kyllä aikuinen ihminen keskimäärin tietää miten paljon pystyy syömään - varsinkin jos ruotsinlaivat jätetään pois laskuista. Nyt tämä aiheuttaa monenmoista vaivaa. Varmuudenvuoksi ahdetaan lautanen täyteen, muuten voi vahingossa jäädä nälkä. Jos ottaa vahingossa liikaa - mitä harvemmin käy - hukkaprosentti kasvaa ja safka päätyy kompostiin. Ja mikä ehkä pahinta. Salaatti ui samassa kastikkeessa kuin kebab. Ei järjen häivää.

Hyvä idea, semihuono toteutus.

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Vappulounas


Onneksi vappu on vain kerran vuodessa. Onhan se ihan mukava juhla, mutta kunnon päälle se ottaa. Noudatatetaan perinteitä, jätetään noudattamatta toisia.

Tänä vuonna päätimme pitkän tauon jälkeen suunnata vappulounaalle, valinta osui ravintola Lasipalatsiin. Puistatti. Ei paikan takia, ja ilmakin oli poikkeuksellisesti lämmin. Muistoissa vain elää vahvana massaruokailujen taakka. Liikaa porukkaa, hidas palvelu ja luokatonta ruokaa. No, vappuna makuaisti on muutenkin lomalla. "Kai tästä selvitään" - ajattelen, huokaan syvään ja tartun ovenripaan. Lounas helvetissä.

Aluksi lajitelma kalaisia alkupaloja. Iänikuista kylmäsavustettua lohta, jokiraputartaria ja lasimestarinsiikaa + lisukkeet. Ei todellakaan yllätyksellistä. Mutta syötävää. Olenko piilokamerassa? Onko nyt oikeasti yritetty tehdä ruokaa? Ehei, ei voi olla. Epäilys jäytää mieltä samalla kun ylioppilaslakki pureutuu päänahkaan entistä tiiviimmin. Löysään solmiota. Henki kulkee taas. Varmasti vain virhe. Taas nämä uudet ja innokkaat harjoittelijat. Eivät ymmärrä miten vappulounaat pitää hoitaa.

Tilatessani pääruokaa, poronsisäfileetä, minulta tiedusteltiin kypsyysastetta. Tavan vuoksi ne sitä kyselee. Kiinnostaa kybällä. Samasta pannusta ne tulee kuitenkin kaikki. Ylikypsänä. Mutta mitä ihmettä?!1 Tarjoilija erikseen muistaa juuri minun tilanneen oman settini miidium miinuksena. Parasta kuitenkin on, että liha oikeasti on lähes raakaa. Eli juuri ja juuri kypsää. Suussa sulavaa ja täydellistä. Nyt rupeaa jo hymyilyttämään. Tämähän on ihan kivaa! Lisukkeena vielä pitkään haudutettua poronrintaa joka myös hajoaa kielellä. Korvasieniperunagratiini uppoaa jättämättä kummoista makujälkeä mutta kokonaisuutena pääruoka on loistava joa ilman vappukerrointakin.

Jälkiruoka tulee samasta paikasta alkuruuan kanssa, aikaa sitten valmistellut - osastolta. Valkosuklaamousse on ihan ok, samoin raparperi-aleksanteri. Ei kuitenkaan sytytä mutta onneksi poronrinta vielä hyväilee kitalakeani.

Ensi vuonna uudestaan, tästä taitaa tulla perinne.