Vappulounas

Onneksi vappu on vain kerran vuodessa. Onhan se ihan mukava juhla, mutta kunnon päälle se ottaa. Noudatatetaan perinteitä, jätetään noudattamatta toisia.

Tänä vuonna päätimme pitkän tauon jälkeen suunnata vappulounaalle, valinta osui ravintola Lasipalatsiin. Puistatti. Ei paikan takia, ja ilmakin oli poikkeuksellisesti lämmin. Muistoissa vain elää vahvana massaruokailujen taakka. Liikaa porukkaa, hidas palvelu ja luokatonta ruokaa. No, vappuna makuaisti on muutenkin lomalla. "Kai tästä selvitään" - ajattelen, huokaan syvään ja tartun ovenripaan. Lounas helvetissä.

Aluksi lajitelma kalaisia alkupaloja. Iänikuista kylmäsavustettua lohta, jokiraputartaria ja lasimestarinsiikaa + lisukkeet. Ei todellakaan yllätyksellistä. Mutta syötävää. Olenko piilokamerassa? Onko nyt oikeasti yritetty tehdä ruokaa? Ehei, ei voi olla. Epäilys jäytää mieltä samalla kun ylioppilaslakki pureutuu päänahkaan entistä tiiviimmin. Löysään solmiota. Henki kulkee taas. Varmasti vain virhe. Taas nämä uudet ja innokkaat harjoittelijat. Eivät ymmärrä miten vappulounaat pitää hoitaa.

Tilatessani pääruokaa, poronsisäfileetä, minulta tiedusteltiin kypsyysastetta. Tavan vuoksi ne sitä kyselee. Kiinnostaa kybällä. Samasta pannusta ne tulee kuitenkin kaikki. Ylikypsänä. Mutta mitä ihmettä?!1 Tarjoilija erikseen muistaa juuri minun tilanneen oman settini miidium miinuksena. Parasta kuitenkin on, että liha oikeasti on lähes raakaa. Eli juuri ja juuri kypsää. Suussa sulavaa ja täydellistä. Nyt rupeaa jo hymyilyttämään. Tämähän on ihan kivaa! Lisukkeena vielä pitkään haudutettua poronrintaa joka myös hajoaa kielellä. Korvasieniperunagratiini uppoaa jättämättä kummoista makujälkeä mutta kokonaisuutena pääruoka on loistava joa ilman vappukerrointakin.

Jälkiruoka tulee samasta paikasta alkuruuan kanssa, aikaa sitten valmistellut - osastolta. Valkosuklaamousse on ihan ok, samoin raparperi-aleksanteri. Ei kuitenkaan sytytä mutta onneksi poronrinta vielä hyväilee kitalakeani.

Ensi vuonna uudestaan, tästä taitaa tulla perinne.