sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Kevättä rinnassa


Kiirettä on pitänyt. En edes muista milloin viimeksi tein jotain kirjoittamisen arvoista ruokaa. Se olikin hyvä tekosyy kutsua ystäviä kylään ja laittaa kattila liedelle. Etiketti-lehdessä oli sopivasti ohje parsan tarjoamiseen jota hieman muuntelin.

  • Valkoista ja vihreää parsaa
  • Parmesaania lastuina
  • Parmankinkkua
  • Rucolaa
  • Voita
  • Sitruuna
  • (Endiivi)
Parmankinkku paahdetaan uunin ylätasossa n 10 min ja öbaut 200 astetta. Rapeaksi kuitenkin. Kuivatetaan talouspaperin päällä. Parsat keitetään erikseen. Sitruunan kuori raastetaan ja heitetään voisulaan. Endiivi on sulkeissa koska en osannut käyttää sitä. Ostin ainesosan läpällä ja maku oli tyrmäisevän kitkerä. Väri ja ulkonäkö olivat kuitenkin niin hyviä, että pakko se oli salaattiin laittaa. Keittelin aavistuksen, pahin terä katosi mutta niin meni rakennekin. Mitä tein väärin? Syödäänkö endiivi yleensä raakana vai kypsänä?

Itse pidän parsasta todella paljon joten salaatti oli ainakin omaan mieleeni. Myös parmankinkku, näin paahdettunakin on loistavaa. Sen sijaan jätin pois pinjan siemenet joita alkuperäisessä ohjeessa käytettiin koska niitä on tullut syötyä turhankin paljon viimeaikoina.

Parsaa tekisi mieli syödä useamminkin mutta kuoriminen on yhtä tuskaa. Onhan meillä jo siivutettu leipä, missä on kuorittu parsa?

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Illallista hiihtokeskuksessa


Turisteiden kansoittamissa hiihtokeskuksissa - niin kuin muissakin rysissä - on hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta palvelut ovat paremmalla tasolla kuin esimerkiksi Siperiassa. Toisaalta, varsinkin ruuan taso on säälittävää. Turisti kun viettää paikan päällä keskimäärin sen viikon, syö ehkä kerran samassa paikassa ja lähtee iloisesti kotimaahansa. Mitä häneen siis satsaamaan. Rahat pois ja jotain kaapin pohjalta pöytään.

Onneksi on myös poikkeuksia. Ranskan alppien kuninkuuspaikassa, Chamonix'ssa keskusta on täynnä toinen toistaan "aidompia" savon eli savoien erikoisuuksia tarjoavia ravintoloita. Yhteistä näille on kilometrin pituinen ruokalista. Ei kiitos. Onneksi olen paikalliset juustoerikoisuudet jo maistanut ja maltan luottaa paikallisen vinkkiin. Päädymme paikkaan nimeltä Alan Peruun, Aiguille du Midin hissiaseman läheisyydessä.

Paikka mainostaa itseään fuusio-keittiönä ja nuudelibaarina. Kuulostaa aika ysäriltä, mutta yleisfiilis on silti hyvä. Sisustus mätsää vuoristoilman ahavoittamaan silmääni ja ankaran haute-montagne sään turruttama takapuoleni kiittää pehmeistä penkeistä. Alkuun kampasimpukoita sekä japanilaisia nyyttejä. Ihan ok. Simpukoiden kanssa tuleva salaatin kastike on yllättävin ja näin paras osa.

Pääruokana syön ohueksi siivutettua ja grillattua härän filettä joka on loistavaa. Tavanomaista tosin. Annoksen kohokohta onkin jälleen salaatti jossa aasian - tässä tapauksessa lähinnä Thaimaan ja Japanin - makuspektri on tavoitettu kurkunpäätä hyväilevällä pieteetillä. Lisukeriisi taas on turha. Onko valkoisen ja kastikkeettoman riisin vain tarkoitus olla hätävarana mahantäytteeksi? Jälkiruoka, suklaa-sushi on enemmän näyttävä kuin maukas. Makeasta riisistä ja vadelmasta koostuva sisus on kääritty levään jonka asiaa tässä tapauksessa ajaa suklaa. Kaukaa katsottuna kuin aitoa sushia. Suklaa ei täytä vaatimuksiani ollen lähempänä pääsiäismunan makua.

Kahden hengen kolmen ruokalajin seikkailu maksaa Kronenbourg-oluineen 70 euroa jota pidän laatuun nähden kohtuullisena. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen! Chamonix'hin jos eksyy, kannattaa myös kokeilla pääkadun varrelta löytyvää pienen pientä hampurilaispaikkaa. Nimeä en tähän hätään muista.

tiistaina, huhtikuuta 10, 2007

Mitä luin tänään

Silloin kun en kirjoita omaa blogiani saatan hakea inspiraatiota myös muualta. Netti on täynnä blogeja ja ruokablogejakin rupeaa olemaan aika paljon. Blogilista löytää 219 ruoka-kategoriaan kuuluvaa tapausta. Osa on jo lopettanut, osa kuuluu tähän kategoriaan koska julkaisee silloin tällöin muutaman ruokaohjeen. Onneksi ihan jokaista ei tarvitse seurata.

Tässä omat suosikkini, kahdessa kategoriassa. Ensimmäisenä ne, joita jaksan ihan oikeasti lukea. Tarkoittaen siis muutakin kuin otsikkojen silmäilyä. Näitä ovat yleensä ne blogit, joissa ruokaohjeet ovat vähemmistössä. Ruokaohjeita kun yleensä harvemmin tarvitsee esimerkiksi keskellä työpäivää. Toisen kategorian blogeja lueskelen inspiraation tarpeessa, tilanteen ollessa päällä. Tämä ei - sanomattakin selvää - tee niistä yhtään sen huonompia.

Keskimäärin elinikä tuntuu olevan aikasta lyhyt. Kun nyt kerrankin kävin kaikki rss-bookmarkkini läpi, n 50% "seuraamistani" blogeista oli kuollut. En siis listaa niitä, joissa ei merkittävään aikaan ole tapahtunut mitään.

Ensimmäinen kategoria
Listalla tänään - kiertää myös Helsingin lounaspaikkoja. Samalla alalla.
Lounasneuvo - niinikään samaa alaa.
Makumatkoja - sielunveljiä.
Soulfood - uusi tulokas joka vaikuttaa lupaavalta.
Taikinapoika - melkein meni bookmarkki roskiin mutta päivittyi kreivin aikaan.
Viini, ruoka, kirjat - hyvä painotus läpän heitolla eikä niinkään resepteillä.

Toinen kategoria
Hehkuttavat herkut
Kauhanvarressa
Keittokomerossa
Liemessä
Monkeyfood
Pastanjauhantaa
Polkkapossu
Päivänpiristys
Sorsanpaistaja
Terhin keittiössä
Välipala

Koska aina on mukava käydä selailemassa uutta niin laitapa kommentteihin rivi jos toinenkin, jos koet oman blogisi unohdetuksi.