torstaina, joulukuuta 22, 2005

Aamiainen Väinämöisen seurassa

Harva hotelli on saanut yhtä paljon julkisuutta kuin vasta avattu Klaus K. Palstatilaa on herunut metritolkulla ja aina on muistettu mainita Kalevalan ympärillä pyörivä teemakokonaisuus. Ken sen tietää, voi samalla kertoa miten Filmitähti sulautuu kuvaan.

Kylmänä joulukuun aamuna, aavistuksen ennen kukonlaulua, pakenimme talven viimaa Ilmattaren vastaanottavaan syliin. Ohi iPod-henkisen respan ja voilà, perillä viimein.

Ravintola on maulla sisustettu. Materiaalivalinnat tosin henkivät kaikkea muuta kuin kestävyyttä. Ei tätä varmaan ikuiseksi olla suunniteltukaan. Koivu on tuotu kivasti esiin ja avokeittiö hohtaa puhtauttaan.

Buffé-aamiainen kustantaa täällä 16e, erikseen voi vielä tilailla hienouksia - lisähintaan tietenkin. Perushintaan kuuluu suppeahko valikoima harkittuja tuotteita, klassista skandinaavista hotelliaamiainen-linjaa muutamilla extroilla. Esimerkiksi graavattua siikaa, juustolautanen sekä loistavaa appelsiinimehua joka vetää vertoja jopa tuorepuristetulle.

Palvelu vain yskii. Kahvi tuodaan pöytään kuten tämän tason paikassa kuuluukin mutta ei maitoa. Mitä ihmettä? "Maito on tuolla" ilmoittaa tarjoilijatar poistuessaan takavasemmalle. Miksi tuoda kahvi pöytään jos kuitenkin pitää vaivautua maidon hakuun. Lisäksi lasku tuotiin pöytään pyytämättä ja se tuli meille yllätyksenä. Harvemmin tälläistä tapahtuu Suomessakaan mutta keskieuroopan maissa se otettaisiin hienovaraisena viestiä poistua ravintolasta.

Ruoka oli hyvää mutta juuri palvelu ja harkitut yksityiskohdat tekevät pesäeron tavanomaiseen Scandic-aamiaiseen. Tälläisenään hinta ei ollut perusteltu. Toivottavasti tulevaisuudessa alun karstat saadaan poltettua pois.

maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Hanhimakkaraa espalla

Café Esplanad on hiljan ruvennut tarjoamaan muitakin lounaita kuin valitse-se-itse-salaattia. Ensimmäinen käynti suurien korvapuustien luvatussa maassa ei ollut kovin lupaava. Hanhimakkara oli paketoitu yhteen perunamuussin, mitäänsanomattoman salaatin (samaa kuin salaattitiskillä) sekä taatelikastikkeen kanssa. Itse makkara oli koostumusta myöten täydellinen kopio vanhasta kunnon "älä kutsu sitä makkaraksi" - Kabanossista. Maussa ei siis mitään vikaa, mutta ei se hanhelta maistunut. Tai sitten hanhen liha on livahtanut Kabanossiinkin jo vuosia sitten. Kylkeen olisikin kaivannut talouspaperia, sinappia ja kolmos-olutta - ei valkoisia pöytäliinoja ja 9,5e suolaista hintalappua.

Tarjottu leipä toi pitkät kahvilaperinteet kunniaan, se oli erinomaista. Plussat siitä.

tiistaina, joulukuuta 06, 2005

Helppoa riistaa

Poronfileen kylkiäiseksi erittäin helppo ja nopea riistakastike

- 2dl Portin demi-glace kastikepohjaa
- 2dl kermaa
- murskattuja katajanmarjoja
- suolaa
- pippuria

Sekoita aineet ja anna kiehua jonkin aikaa. Jos katajanmarjoja on paljon ja palat ovat kokkareisia, ne kannattaa siivilöidä pois. Jos vähän ja hienoksi jauhettuna, voi jättää sisään.

sunnuntaina, joulukuuta 04, 2005

Demon revanssi

Demo-niminen ravintola on kohonnut jo aikaa sitten tähdeksi Helsingin ravintolataivaalle. Kritiikki on ollut lähes poikkeuksetta olematonta ja nuorten kokkien aikaansaannoksia on kiitetty. Poikittaista sanaa on mediasta vaikea löytää. Koska on aina on parannettavaa, lähdettiin Demoon uusintakiekalle.

Yllätykseksi ravintola ei ollut täynnä. Pikkujoulukausi on kuumimmillaan ja muutama pöytä oli täysin tyhjillään - mielenkiintoista. Vielä vuosi sitten pöydän saaminen vaati monien lankojen vetämistä tai viikkojen odottelua.

Ruuat olivat jälleen kerran taivaallisia eikä niistä mitään huonoa keksi. Alun kurpitsakeitto tosin oli kohtuullisen tavanomainen, vaahdotettu - ah niin muodikas - peruskeitos. Öljyäkin oli ripsitty pintaan kuten asiaan kuuluu. Pääruuan porsas suli suussa ja varsinkin seurana ollut ankanmaksalla maustettu levynen vei kielen mennessään.

Presson nimittämä kaupungin halutuin poikamies kantoi loistavia viinejä pöytään hyvään tahtiin ja muisti aina kertoa viinin perusominaisuudet ihailtavan innostuneesti. Virkamies-ranskalla kuunnellen nimet menivät täysin ohi ja pohdimmekin olisiko lopputulos sama jos sekaan heitettäisiin kakkosdivarin fudisjengin nimiä.

Kritiikkiin. Annosten koko on pieni, liian pieni. Kyllä ravintolan alkuperäinen tarkoitus on mielestäni täyttää vatsa. Ymmärrän jos pelkän pääruuan syötyään nälkä vielä kurnahtaa mutta kolme ruokalajia, juustolautanen + reilu annos leipiä ja voita pitäisi jo kääntää tasapainon kylläisyyden puolelle. Mutta ei. Enkä edes mielestäni omaa pohjatonta vatsalaukkua. Joten: joko lisää ruokalajea menun jatkeeksi tai annoskokoa muutama prosentti ylöspäin. Kiitos!