Demon revanssi

Demo-niminen ravintola on kohonnut jo aikaa sitten tähdeksi Helsingin ravintolataivaalle. Kritiikki on ollut lähes poikkeuksetta olematonta ja nuorten kokkien aikaansaannoksia on kiitetty. Poikittaista sanaa on mediasta vaikea löytää. Koska on aina on parannettavaa, lähdettiin Demoon uusintakiekalle.

Yllätykseksi ravintola ei ollut täynnä. Pikkujoulukausi on kuumimmillaan ja muutama pöytä oli täysin tyhjillään - mielenkiintoista. Vielä vuosi sitten pöydän saaminen vaati monien lankojen vetämistä tai viikkojen odottelua.

Ruuat olivat jälleen kerran taivaallisia eikä niistä mitään huonoa keksi. Alun kurpitsakeitto tosin oli kohtuullisen tavanomainen, vaahdotettu - ah niin muodikas - peruskeitos. Öljyäkin oli ripsitty pintaan kuten asiaan kuuluu. Pääruuan porsas suli suussa ja varsinkin seurana ollut ankanmaksalla maustettu levynen vei kielen mennessään.

Presson nimittämä kaupungin halutuin poikamies kantoi loistavia viinejä pöytään hyvään tahtiin ja muisti aina kertoa viinin perusominaisuudet ihailtavan innostuneesti. Virkamies-ranskalla kuunnellen nimet menivät täysin ohi ja pohdimmekin olisiko lopputulos sama jos sekaan heitettäisiin kakkosdivarin fudisjengin nimiä.

Kritiikkiin. Annosten koko on pieni, liian pieni. Kyllä ravintolan alkuperäinen tarkoitus on mielestäni täyttää vatsa. Ymmärrän jos pelkän pääruuan syötyään nälkä vielä kurnahtaa mutta kolme ruokalajia, juustolautanen + reilu annos leipiä ja voita pitäisi jo kääntää tasapainon kylläisyyden puolelle. Mutta ei. Enkä edes mielestäni omaa pohjatonta vatsalaukkua. Joten: joko lisää ruokalajea menun jatkeeksi tai annoskokoa muutama prosentti ylöspäin. Kiitos!