Tokaj

Tokaj:n lähdimme tietenkin kuuluisten viinien kuvat silmissämme. Makean viinin mekka kutsui luokseen vastuttamattomalla tavalla ja pitihän huutoon vastata. Perille päästyämme vatsa kursi mielenosoituksellisen kovaa jopa ohikulkijoita häiriten. Suuntasimme siis keskusaukiolle päin josta löytyikin poikkeuksellisen korkeatasoisen näköinen étterem eli ravintola. Yleensä pyrin näitä turistirysien keskustorilla sijaitsevia ravintoloita välttämään, tällä kertaa koko kaupunki kuitenkin uinui post-sesonki-horroksessa eikä jättänyt juurikaan vaihtoehtoja.

Useista vahingoista ja vääntyneistä vatsoista viisastuneita päätimme tyytyä pelkkään pääruokaan. Hapankaalilla täytetty hanhenkaula kera salvia-pekoni-mönttien oli valintani. Viiniksi hovimestarin suosituksesta oman alueen vuoden 2003 furmint. Kaula oli suureksi pettymyksekseni leikattu siivuiksi, kokonainen kaula olisi voinut olla huomattavasti miehekkäämpi ilmestys. Maku oli tosin vallan mainio. Täytyy tunnustaa etten vastaavaa ruokaa ennen ole päässyt maistamaan joten vertailukohtia ei löydy. Kermaperseet voisivat varmasti kertoa, oliko kaula oikeaoppisesti valmistettua. Ainakin omaan suuhuni tämä hieman makkaramainen maku sopi yllättän hyvin. Viini oli - sanomattakin selvää - aivan loistavaa. Sitä olisi litkinyt mielellään enemmänkin, ajattelin kuitenkin säästellä makuhermoja myöhemmälle maistelulle.

Lopuksi yritimme kerrankin kunnioittaa paikallista juomarahakulttuuria ja pöytään jättämisen sijaan sanoa suoraan tarjoilijalle miten paljon haluamme rahasta takaisin. En tiedä mitä teimme väärin - oliko välissä kulttuurien välinen rikkinäinen puhelin vai oliko juomaraha liian piani. Ainakin keittiöstä kuului senverran komea röhötys ettei tainnut yritys mennä aivan putkeen. Oppia ikä kaikki, lonely planet ei ole raamattu.

Jälkiruokalettujen jälkeen vyöryimme ulos ravintolasta kohti lähellä sijaitsevaa viinikellaria. Iloinen saksankieli kaikasi vastaan jo ovella ystävällisen henkilökunnan pahoitellessaan kellarin olevan kiinni. Sesonko loppui kuulemma eilen, samoin maistajaiset. Pettymystä on vaikea pukea sanoiksi, aika olisi pitänyt varata etukäteen ja kahta henkilöä tuskin edes olisi laskettu ryhmäksi. No saimme kuitenkin käydä vilkaisemassa massiivista maanalaisten tunneleiden verkostoa ja kieltämättä aika vaikuttavaa maisteluhuonetta.

Ei auttanut muu kun imeä oluet lähibaarissa suurimpaan suruunsa ja lähteä junalla pois.

Lähtiessä paluumatkalle lunastimme kuvan mukaiset, luultavasti kolmannen valtakunnan kukistumisen jälkeen painetut paikkaliput. Ainakin inflaatio on tainnut vuosien saatossa laukata kohtuullisen kovaa, painettu hinta (20 huf) oli vedetty yli ja korvattu uudella (130huf).