Kipinä

Perjantain kunniaksi lähestyimme hattu kourassa Kipinän ovea, jospa vaikka tilaa olisi vaikkei pöytää olla varattukaan. Olihan sitä, ei liikaa kuitenkaan ettei aivan tyhjässä salissa joutuisi istumaan. Itseasiassa varsin sopivasti.

Pöydässä saimme eteemme huolitellut listat ja kolmosoluet. Pippuripihvi härän sisäfileestä kuulosti viikonlopun lähtölaukaukselle varsin sopivalta. Alkuruuat skippasimme kovaan nälkään vedoten.

Pihvi oli mainiota, valmiiksi leikattua, sopivan punaista, brasialaista laatutuotetta. Veri turskahteli rinnuksille ja maut huuhdeltiin alas oluella. Rosmariiniperunat ja sienipaistos sopivat settiin erinomaisesti tosin annos oli kaikinpuolin erittäin pieni. Ei siinä täyteen tultu ja oli pakko yrittää korjata tilannetta jälkiruualla. Omenapiiras oli loistavaa, juuri hyvän omenaista joskaan ei kovin yllättävää - pitääkö sen tosin ollakaan. Hinta oli positiivinen yllätys (3,5e) mutta koko oli sen mukainen. Tämän logiikan mukaan tosin chezzin piirakka maksaisi varmaan euron.

Suurin yllätys koettiin laskunmaksun yhteydessä. Laskuumme oli kirjattu muutamaa euroa kalliimpi pihvi kun mitä seinällä, päivän erikoisissa oli luvattu. Kalabaliikkia selvitellessä ilmeni päivän suosituksen ja listalla olevan lihakimpaleen hienoinen design-ero, toinen ulko- ja toinen (meidän syömämme) sisäfileestä. Maallikolle tietenkin pippuripihvi ja pihvi pippurikastikkeessa ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. "Pitäisikö tuota taulua sitten osoitella jotta saa sitä mitä tilaa?" kysäisin ja nokkela tarjoilijatyttö siihen "Kyllä niin itseasiassa ovat asiakkaat meillä tehneet". No sattuuhan sitä. Kurssiehdotus kansalaisopistoon "Ravintolakäyttäytyminen, tilaaminen ja harjoitukset".

Hyvä paikka ja kohtuuhintainen ravintola. Todelliset jälkiruuat mäiskäytimme ja mahat täytimme kultaisen kaaren alla makkosessa.