maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Kukkakaalikeitto


Mitenkäs se vanha tarina räätälistä menikään? Ei tullut takkia vaan tuli housut, sukat jne. Myös ruuanlaitto on välillä jännittävää puuhaa. Täynnä vauhtia ja vaaratilanteita.

Ajattelin suuressa valaistuksessasi ja loputtomassa suuruudenhulluudessani tehdä k-kaupan ahvenen seuraksi kukkakaalipyreetä. Sellaista kivan notkeaa, ikäänkuin kastikkeen korviketta. Ja sitten vielä perunoita.

No kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tehosekoitin oli jo laulanut muutaman rundin. Vesi. Niin, sitä ei kannata olla liikaa. Kevyt näpäytys kauhalla päähän, kiroilua ja itsetuhoisia ajatuksia. Miten minä saatoin.

Kaikille - suurille neroillekin - maanantai on huono päivä. Annoin siis armon käydä oikeudesta enkä antanut lupaavasti alkanutta töhnää ytv:n haltuun vaan päätin tehdä siitä soppaa. En enää muista miksi ostin inkivääriä mutta se sopi mielestäni hyvin tähän mielentilaan. Ja vielä ripaus suolaa. Eli kokonaisuudessaan:

  • Kukkakaalia
  • Merisuolaa
  • Pippuria
  • Tuoretta inkivääriä
  • Chilijauhetta
Ja koristeluun:
  • Oliiviöljyä
  • Tuoretta korianteria
  • Rucolaa
Ja hyväähän siitä tuli! Inkiväärin ja chilin kombo sulattaa orastavan flunssan tehokkaasti pois. Höyrystää tehokkaasti maanantaiahdistuksen tipo tiehensä.

Ainoa huono puoli jonka keitosta keksin on väri. Likaisen valkoinen väri keitossa on öbaut yhtä eroottista kuin .. No ei se ole.

Ei kommentteja: