Lentokonesafkaa
Raukea tunnelma vallitsee Lufthansan päivälennolla Frankfurtista Vancouveriin. Toiset nauttivat liian pienen monitorin viihdetarjonnasta, toiset räpläävät kannettaviaan toisten lukiessa kirjaa. Valkoisen pöytäliinan saapuminen viitoittaa tien illalliselle.
Viime aikoina on tullut matkustettua poikkeuksellisen paljon. Monta kertaa ja pitkiä matkoja. Lentokoneruoasta on väännetty vitsiä jo pitkään. Se on mitä on. Tosin olosuhteetkaan eivät ole optimaaliset hyvän ruoan tarjoamiseen.
Alkuun valitsen höyrytettyä turskaa, linssisalaattia ja sipulivinaigrettea. Turska on mautonta, mutta linssisalaatti on todella hyvää. Yrttejä ei ole säästelty ja sen kyllä huomaa. Pitää kuitenkin muistaa mittasuhteet. Hyvää ilmassa ei ole sama asia kuin maassa. Välissä pieni fetasalaatti. Juusto on sitä halvinta, loppusalaatti sen sijaan ok.
Pääruokana kananrintaa, sienikastiketta ja perunagratiini. Heikko esitys. Kana on sitkeähköä ja perunat mauttomia. Sienikastike yrittää loihtia annokseen eloa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Väliin liian kylmiä juustoja. Jälkiruokana suklaakakku ja ananas-confit.
Vaikka menu onkin ilmeisesti kolmen tähden kokin, Anne-Sophie Pic:n suunnittelema, ei siitä paljoa ole jäänyt jäljelle. Huvittavaa on lähinnä kaikki kohkaaminen ja suhteellisen laiha lopputulos. No onneksi syödä saa sentään niin, etteivät vieruskaverin kyynärpäät ole lautasella.
Kuva ei muuten ole yllä kuvaillulta lennolta, vaan Malmö Aviationin Innsbruckin charterilta. Turistiluokan olosuhteissa tarjoiltu ape oli parasta mitä olen näin ahtaissa tiloissa syönyt. Vielä parempaa tosin menomatkalla. Tabouleh-salaatti kanafileellä oli erittäin onnistunut ja kesti säilyksen loistavasti.
7 kommenttia:
Lentokoneessa aterioiminen on kyllä aina jännittävää, ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee. Lufthansasta ei ole kokemuksia, mutta viimeaikaisista lennoista voin sanoa, että ainakin KLM:llä on hyvät sapuskat.
Kelmillä en ole tainnut ikinä lentääkään. Kaverin mukaan pisneksessä oli vain kaksi pääruokavaihtoehtoa.
Omasta kokemuksesta Lufthansalla on aina ollut piirun verran paremmat mäiskeet kuin Finskillä.
Kelmille lensin viime kesänä Kanukkeihin, eikä ollut tarjoiluissa kokonaisuudessaan hurraamista. Turistipuolella oli kyllä kaksi pääruokavaihtoehtoa, joista toinen tosin loppui viidennen (tai kuudennen) penkkirivin kohdalla.
Muu tarjoilu oli myös sattuman varaista ja todella nihkeetä. Ei sinne ryyppäämään oltu lähdetty, mutta erityisesti paluulennolla oli vaikeuksia saada jopa vettä.
Innsbruck, Vancouver, ... Ethän vahingossa mäkeen ole eksynyt?
Oijoi, taitaa se sitten vaan olla päivästä, välistä ja ties mistä kiinni, että onko hyvää vai ei.
mikko: Mäkeen eksyttii. Whistlerissä tuli laskettua oikein huolella. Innsbruckissa yritys oli kova, mutta säät eivät suosineet.
Siellä on ilmeisesti ollut ihan hyväluminen talvi. Palataan ensi lauantaina yksityiskohtiin.
.mikko
Käypä vilkaisemassa
http://www.airlinemeals.net/indexMeals.html
Suosittelen erityisesti tsekkaamaan Xiamen Airlinesin ruoat. Niiden jälkeen oppii arvostamaan Finskinkin mättöjä :) Listalta löytyy lähes kaikki olemassaolevat (ja entiset) lentoyhtiöt, joten ateriat vaihtelevat luksuksesta katastrofeihin. Parasta viihdettä!
Lähetä kommentti