Matkustelua

Jos saisin antaa vain yhden vinkin matkustamiseen, aika korkealla olisi "Älä lennä Heathow:lle, Heathrow:lta äläkä varsinkaan sen kautta".

BAA on kyllä loistava firma. Menomatkalla, Lontoon kautta, Finnairin kone saa Helsingistä lähtöluvan n tunnin myöhässä. Melkein perillä, kierrän vielä odotusmuodostelmassa puolisen tuntia. Hiki kimmeltää otsalla kun otan jopa muutaman juoksuaskeleen vaihtaakseni terminaalia. Onneksi alla on Zegna sportin mainiot tossut. Ehdin dösäasemalle vain huomatakseni, että kaverit ovat lähteneet kotiin etuajassa! Yö kalsassa saarivaltion pääkaupungissa.

Paluumatkalla kone on jo laskeutunut, mutta en pääse koneesta pois. Dösiä ei ole, eikä sen puoleen portaitakaan. Nyt ei ole onneksi niin kiire. Ehdin jopa jatkolentoonkin, mutta kuin pisteenä i:n päällä, matkatavarat jäävät "jonnekin". (Myöhemmin selviää, että tämä jonnekin oli kuin olikin Heathrow). Onneksi tuokin kenttä on kohta myyntilistalla.

Määränpäänä Kiina. Yli miljardi ihmistä ei voi olla väärässä, ruoan on pakko olla hyvää!?

Yöllisellä markkinalla katukeittiöissä on tarjolla ties mitä murkinaa. Kielitaitorajoitukset ovat molemminpuolisia, joten täyttä selvyyttä en saa. Mutta kuten eräs henkilö sanoi, kiinalaiset grillaavat kaikkea, mitä vaan saa pujotettua tikun nokkaan.

Maistan kuvan herralta grillattua kanaa, lihaa, mustekalaa ja maissia. Kaikki erinomaista, tosin maissin voisi esikeittää. Kaikki on suolattu ja marinoitu samalla kastikkeella. Päällä kevätsipulisilppua.



Seuraavaan kojuun. Vadeissa möyrii jos jonkinlaista rapua ja muuta merenelävää. Valitsen muutaman kalan ja yhden ison ravun. Tiskin mies lahtaa kalat ja grillaa ne. Rapu päätyy keitinliemeen. Tilliä eivät täälläpäin taida käyttää. Janojuomaksi Anchor-olutta lähikioskista. Loistavaa ruokaa!

Seuraavana päivänä maltan kokeilla oman hotellin houkuttelevan näköistä buffet-pöytää. Yleensä syljen seisovien pöytien päälle. Ruoat ovat yleensä täysin ala-arvoisia. Kuinkas muutenkaan, harva safka paranee seistessä. Hong Kongin Sheratonissa sain kuitenkin loistavaa Sashimia buffeessa! Kokki tosin leikkasi sitä vain pyydettäessä.

No kuitenkin. Päätöstä auttoi aivan uskomaton valikoima sekä houkutteleva esillepano. Tarjolla oli mm ostereita (kuolleita), risottoa (ylikypsää ja mautonta), nuudeleita (mauttomia) sekä sushia (seissyttä). Tämän lisäksi löytyi juustoja, kinkkuja, tagine-patoja, dim sumia, intialaista ruokaa ja oikeastaan melkein mitä tahansa, mitä nyt äkkiä saattoi kuvitella. Hommaa pelasti vain jälkiruokapöytä, josta sai mm tilauksesta paistettuja creppejä.

Jenkkityyliin "kuinka maistuu" -kysymyksiä esiteltiin kyllästymiseen asti. Kitisin esim ostereista jo paikan päällä. Palaute meni - taas jenkkityyliin - kuitenkin ohi korvien. Eihän "how are you" -kysymykseenkään oikeasti odoteta muuta vastausta kuin "fine" tai "excellent". Tarkennuksena siis, henkilökunta oli paikallista, mutta ei jäänyt epäilystä kuka heidät oli kouluttanut.

Trooppisessa yössä tapoin malariaa GT:llä. Pöydälle olin asetellut hikisen safarikypäräni. Piruilin mielessäni päivän kaadoille. Ajatus harhaili myös ruokaan. Olen oikean palautteen velkaa. Ei tässä maailmassa mikään muutu, jos kukaan ei valita. Ei ehkä sittenkään, mutta ainakin olen oman osani tehnyt.

Otin arkin norsunluunvalkoista, omalla vesileimalla varustettua paperia. Kiersin Mont Blanc:n auki ja aloin kirjoittaa. Tavoittelin Harvardin käyneen kirjoitustapaa. Kirjoitin kuitenkin tahallaan kerran "colour" ja käytin eräässä kielikuvassa soutamista. Toivoin tästä jäävän Oxfordissa tai Cambridgessa vietetyn vaihto-oppilasvuoden vaikutelman.

Aamulla, kun työ oli tehty, jätin palautteen huoneen pöydälle ja lähdin rannalle. Palatessani minua odotti pullo jäähdytettyä Taittingeria, hedelmäkori sekä "In room dining manager"in pahoittelut. En tiedä muuttuuko mikään, mutta ainakin Ritz-Carlton vastasi asiallisesti asialliseen palautteeseen. Pisteet siitä heille.