Don Corleone

Kampin keskuksesta, makujen piazzalla löytyy pieni italialainen. Pieni ei tässä tapauksessa todellakaan ole liioiteltu adjektiivi, pöydät ovat todella lähekkäin, hyvä että hengittämään mahtuu.

Perjantaina viiden maissa tilaa oli hyvin, muutamissa pöydissä seurusteli kourallinen ihmisiä. Palvelu oli sujuvaa ja nopeaa, myös ruuat tulivat nopeasti pöytään.
Pienessä kiireessä ei viitsinyt tehdä ranskalaista eli syödä pitkän kaavan kautta. Pääruoka ja lasi punaista sai kelvata.

Ruuaksi syöty tuoremakkara oli erittäin lihaisaa ja maukasta - suorastaan loistavaa pieneen dagen efter kanuunaan. Rinnalla aurinkokuivattua tomaattia sekä grillattuja vihanneksia, suhteellisen hyvää joskaan ei erikoista. Lisukkeena ollut tomaattikastikkeessa uitettu pasta oli muuten ihan maukasta mutta liian kypsäksi keitettyä. Plussaa kohtuullisesta hintatasosta.

Kotimaista kalaa

Kesän ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen mökkiviikonloppu loppui yllättävän nopeasti. Asiaa ei auta ainakaan se, että yhteen suuntaan pitää matkustaa yli neljä tuntia. Perjantaina jo keskustasta motarille pääseminen vei tunnin.

Mutta kyllä kannatti. Tuore hauki ja ahven sekä vastakerätyt kanttarellit kera voin ja kerman saisivat veden herahtamaan kenen tahansa kielelle. Viikonlopun teemana olivat perusmaut sekä yksinkertainen valmistus.

Muutaman päivän aikana ehti jo hieman varioida reseptejä. Kaloja paisteltiin kevyellä leivityksellä sekä ilman, sieniä pippurilla ja ilman. Lopputuloksena testiryhmä piti leivityksellä varustetusta kalasta enemmän kuin kermassa kieritetystä lajitoveristaan. Tämä saattaa selittyä rasvan ja suolan määrällä joita a-näytteessä oli huomattavasti enemmän. Varsinkin kalan ominaismakuun tottumattomat pitivät tästä.

Kanttareilleihin pippuri sopi erinomaisesti eikä aiheuttanut sen suurempia näkemyseroja.

Tuoretta kotimaista kalaa
Vehnäjauhoja
Suolaa
Voita
Valkopippuria maun mukaan

Sekoita vehnäjauhot ja suola ja kierittele kalat seoksessa. Paista molemmin puolin riittävässä määrässä voita. Älä polta. Jauhojen sijaan voit kierittää eväkkään kermassa. Muista tällöin kuitenkin riittävä suolaus.

Sipulia
Kanttarellejä
Kermaa
Voita
Suolaa
Pippuria

Sulata voi pannussa ja lisää sipulit. Kuullota ja heitä kanttarellit joukkoon. Anna liian kosteudun haihtua, lisää lopuksi kerma ja mausteet.

Perinteistä pastaa

Toissapäiväinen halpa ja lähes juomakelvoton punaviini möllöttli jääkaapissa joten pitihän sille jotain käyttöä keksiä. Jo vuosia perusruokana väännetty pastakastike saikin uutta ulottuvuutta tästä baskimaan helmestä.
Yleensä töiden jälkeen on liian nälkä malttaaksen odottaa makujen avautumista. Kuten niin monessa muussakin asiassa - kärsivällisyys on valttia.

Pastaa (spaghetti, penne)

Naudan paistijauhelihaa
Jääkaapin pohjalle unohtunutta punaviiniä
Vasikkafondia
Suolaa
Pippuria
Oreganoa
Basilikaa
Sipulia
Valkosipulia

Ruskista liha ja kuullota sipuli isossa pannussa. Lisää loput ainekset (ei pastaa, vielä) ja anna hautua pitkään, kunnes neste on kutistunut 1/3 alkuperäisestä koosta. Keitä pasta al-denteksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Lorauta oliviiöljyä ja sekoita. Päälle voi raastaa vuosikerta-parmigianoa.

Suolana olen tavannut käyttää vanhaa kunnon merisuolaa, Pan-suola on todellakin pannassa. Maku on alle puolet alkuperäisestä joten tätä suolan irvikuvaa pitää lisätä reilulla kädellä enemmän. Se niistä terveysvaikutuksista.

Kuhaa omenakastikkeessa

Hans Välimäen ohjetta mukaillen valmistui omenainen kastike punaviinistä. Kyytipojaksi kuhaa sekä uusia perunoita. Hävyttömän hintaista kuhaa ostettuani avasin pullon saksalaista simaa, Henkell Trockenia. Ensimmäinen siemaisu, nopea ohjeen tutkiminen ja päätös oikaista hieman. Nälkä kutitti jo sohvalla treenatussa vatsassani ja vaati täytettä.

Mukailtu resepti:

Kuhafileitä
Perunoita

Halpaa espanjalaista punaviiniä
Sipulia
Valkosipulia
Runsaasti voita
Omenoita
Sokeria
Timjamia
Kanalientä
Laakerinlehti

Kuullota pilkotut sipulit voissa (rypsiöljyllä ei todellakaan oikaista!), lisää laakerinlehti, timjami sekä punaviiniä ja kanalientä maun mukaan. Keittele kasaan, pitkään, todella pitkään. Tässä vaiheessa oma kärsivällisyys lopahti ja kastike jäi hieman vetiseksi, ei kuitenkaan häiritsevästi.

No niin ... samaan aikaan toisella pannulla (äsken käytettiin kattilaa) karamelisoi sokeri. Lisää voita ja pilkotut omenat. Pyörittele omppuja pannulla niin kauan kunnes väri miellyttää. Lisää edelliseen kattilaan ja keittele kasaan vielä lisää. Omeinoista voi tiristellä mehuja kastikkeeseen mutta keitteleminen kestää vieläkin pidempään, varo.
Keitä perunat ja paista kuhat. Kastikkeeseen verrattuna erittäin suoraviivaista.

Kastike oli erinomaista tosin ripaus kärsivällisyyttä lisää olisi tehnyt siitä vieläkin parempaa. Ensi kerralla keitellään valkoviiniä.