perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Pyttipullat

Kyllä maalla on mukavaa. Voi mennä reilusti puskaan kuselle, ottaa toisenkin oluen saunan jälkeen ja syödä epäterveellistä ruokaa. Tai kuunnella luonnon ääniä ja haistella puhdasta luontoa. Eli läheisen tien huminaa ja sikalan tuoksua. Olen kotona! No Kampissa ei sentään ole sikalaa, eikä omaa saunaa.

Autovammaisena täystyöllistettynä maalaistalon remontoijana ei ole aikaa hurauttaa lähimpään Prismaan ihan joka päivä. Vakituiset asukkaat ovat onnistuneet tappamaan kylän ainoan kaupan joten siitäkään ei tukea saa. Seuraava ruokalaji syntyikin jääkaapin pohjalle jääneistä, vielä syömäkelpoisista tähteistä.

  • Naudan jauhelihaa
  • Korppujauhoja
  • Reilusti valkosipulia
  • Muutama Bressen-kanan muna
  • Mustia kalamata-oliiveja
  • Fetajuustoa
  • Suolaa
  • Pippuria
Kastike:
  • Punaviiniä (tässä chateau Palmerin jämät)
  • Tomaattimurskaa
  • Suolaa
  • Pippuria
Ainekset pienitään ja sekoitetaan kunnes koostumus on hyvä. Massan kannattaa antaa seisoa jääkaapissa ainakin tunteja, jos pulliin haluaa makua (yleensä ihan hyvä idea). Kokemuksesta puhun. Kastike keitellään kasaan ja haudutellaan valmiiksi muotoillut pullaset siinä lämmöllä ja hartaudella.

Feta on mielenkiintoinen raaka-aika sillä sen maku on todella mieto. Kevyt-fetat voi samantien unohtaa mutta myös täysirasvaiset ovat mielestäni mauttomia. Juusto pitääkin marinoida kunnolla jossain hyvin maustetussa öljyssä. Tämän jälkeen Feta sopii sellaisenaa esim salaatteihin.

Miksi siis laitoin Fetaa näihin pullasiin? Kokeeksi. Mautontahan se oli. MOT. Eli eli ei enää kypsennettyihin ruokiin. Väriähän juusto antaa ja tuo kivan (?) lisän ruuan nimeen. Kyllähän esim Feta-pinaatti-piirakka kuulostaa jotenkin pirteältä ja eksoottiselta. Kreikan saariston kuumat mutta pimeät yöt, Ouzo virtaa, lautaset särkyvät. Vertaa vaikka maksalaatikko, joka tuo mieleen verkkopaitaisen, keski-iän ylittäneen miehen, joka katsoo urheiluruutua keskiolutpullo kädessä.

3 kommenttia:

Krista kirjoitti...

Kannattaa muistaa, että Suomen parasta fetaa myy Hakaniemen hallin kreikkalainen kauppias. EI ole mautonta :) Sitä saa sekä yrttimaustettuna ja mautamattomana, mutta suosittelen maustamotonta. Mukana tuleva öljykin on niin hyvää, ettei salaatti muuta kastiketta tarvitse. Myös saman kauppiaan valkosipulioliivit ovat aivan ihania. Hinnat ovat kyllä suolaisia, ja vastoin hyvää kauppiastapaa tämä kauppias punnitsee hintaa laskiessa kaiken aina muovirasioita ja muovipusseja myöten. Varo myös 'ilmaisia' maistiaisia, päädyt maksamaan niistäkin.

Anna kirjoitti...

Yksi mun miehen ruokabravuureista on värkätä fetapala jokaisen yksittäisen lihapullan sisään. Tuo kivaa rakennevaihtelua ja lopputuloksena parhaat tietämäni lihapullat.

Privaatisti olen toisaalta kyllä sitä mieltä että Helsingin kaupoissa on aivan liian monta mautonta fetavaihtoehtoa kaikkien muiden planeetan herkullisten juustojen kustannuksella.

ville kirjoitti...

Pitääpä muistaa ensin kerran Hakaniemen hallissa vieraillessa. Siihen asti olen edelleen sitä mieltä että Feta on parhaimmillaan juuri salaatissa eikä tuo kypsennettyyn ruokaan lisäarvoa jota ei voisi tuottaa muilla tavoin :)