Ravintola Loiste

... eli Helsingin kattojen päällä.

Entisessa kymppikerroksessa en ehtinyt käydä kertaakaan. Loisteessa sitäkin enemmän. Varsinkin lounas on erinomaista. Kivaa muttei liian ylimielistä kikkailua, uusia makuja ja kohtuullinen hinta. Harmi vain että lounasta ei saa juuri kun kesä on parhaimmillaan ja terassilla tarkenisi ilman untuvatakkia.

Maanantai-ilta on aluillaan kun hetken mielijohteesta kyselen pöytää terassilta. Jonoa on mutta jo muutaman hetken kuluttua meidät ohjataan varjoiseen, lokkilangoilla ympäröityyn pöytään. Loistavat näkymät Helsingin kattojen yllä antavat tahraiset pöytäliinat anteeksi.

Snadit - Loisteen versio tapaksista - kuulostavat sopivan mielenkiintoiselta joten onhan niitä pakko maistaa. Gazpachoon on tungettu selleriä - yhtä niistä harvoista ruoka-aineista jota en voi sietää. Jostain syystä tässä se ei kuitenkaan häiritse liikaa ja keitto on muutenkin kivan kirpakkaa. Lohipastrami on suorastaan loistavaa, lempeän leppoisa savun maku, merisuolalehdet ja seurana sitruunasorbetti. Juuri tälläiseksi kuvittelen suomalaisen tapaksen.

Mutta eipä kuulu pelkkää kiitosta keittiöön. Parsalehdykkä on todella huono esitys. Itsessään tarpeeksi rasvaisen voitaikinan päälle on heitetty parmesanvaahtoa Tunkkaista ja tuhtia makua helpottamaan on päälle heitetty pari tankoa vihreää parsaa jotka eivät maistu juuri miltään. Ei ei ei, oma ja keittiön maku eivät vain kohtaa tässä.

Meitä palvelemaan sattui oikein mukava nuori nainen. Ihmettelen kuitenkin millä avuilla hän oli paikan saanut. Pientä kitkaa oli koneessa kokoajan mutta ehkä huvittavinta oli viinipullon avaaminen. Jossei pullossamme olisi ollut muovikorkkia olisimme saaneet kalastella korkinmuruja lasista. Tarjoilia ei kääntänyt ruuvia tarpeeksi syvälle ja yritti avata pullon vääntämällä korkkia sivuttaisesta. Jep jep.

Myös keittiö oli todella hidas. Jouduimme peruuttamaan jälkiruokatilauksemme odotettuamme sitä lähes tunnin. Tarjoilija pahoittelikin ruuhkaa. Mielenkiintoista vain että Loisteessa on ruuhkaa oikeastaan aina. Myös puolityhjässä salissa lounasaikaan saa annostaan odottaa luvattoman kauan. Onkohan keittiö suunniteltu liian pieneksi?

Ei kiireisille.