maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Pihviä ja polentaa


Kun viikon sisällä kolmas paketti jauhelihaa sihahtaa auki, ei voi olla kuin katsomatta peiliin. Tähänkö tässä taas on menty. Ruokavalion yksitoikkoisuutta enemmän ärsyttää oikeastaan vaan oma kiireen valittaminen. Eipä siihen kukaan muukaan voi parannusta tuoda.

Onneksi oli viikonloppu tulossa. Kaukoviisaana ja nokkelana tarkan euron miehenä olin investoinut kokonaiseen naudan sisäfileeseen, paloitellut sen ja pakastanut annospihveinä. Eikun pikasulatus kylmässä vedessä ja pannulle. Todellista pikaruokaa. Seuraksi vääntelin elämäni ensimmäisen polentan.

Ohjeessa polenta käskettiin muotittamaan. Ensimmäisenä käteen osui pitkään käyttämättä ollut muffinssimuotti. Vaahterasta käsintehdyt, italialaiset polentamuotit ovat tätä kirjoitettaessa vielä postissa. Virhearvio. Paloista tuli aivan liian paksuja eikä "grillaaminen" saanut pintastruktuuria aikaan kuin häviävän pieneen osaan kokonaisuutta. Loppuhan on vähän kuin pullaa. No onneksi kohtuullinen kastike seivasi kombinaatiota.

Mahan täyttyessä, hain viinistä tukea ja turvaa. Poskien jo punoittaessa, uskalsinkin lähteä kirjoittajaurani ensimmäiseen blogitapaamiseen. Pitää myöntää että aavistuksen arvelutti. Eihän blogin kirjoittaminen kovin täysjärkistä puuhaa ole. Hulluahan tämä on! Entä ne kirjoittajat sitten?

No hyvinhän se meni. Eihän kukaan, joka kirjoittaa ruoasta tai sen laittamisesta, voi olla läpeensä paha. Ja taas se tuli todistetuksi, ruokaihmiset ovat leppoista sakkia. Mielenkiintoista oli todellakin nähdä, minkälaisia naamoja tekstien taakse käykeytyy. Kiitos järjestävälle taholle!

5 kommenttia:

Arja kirjoitti...

Minä olen aina tiennyt - tai ainakin epäillyt - että intohimoisesti ruoasta kirjoittavan ja nauttivan ihmisen täytyy olla lähtöisin sieltä joukon positiivisemmasta päästä... Ja se tuli todistettua lauantaina! Kiva oli tavata.

Rosmariini kirjoitti...

Hullujahan me ruokapolkkaajat olemme ihan ilman muuta (joskus tosissaan tulee miettineeksi, kuka täysjärkinen raportoi syömisistään kaikelle kansalle;) - ja ehkä etenkin tuommoisen marskibileen jälkitilassa vielä tavallista hullumpia. Mutta erinomaisen hauska oli joka tapauksessa tavata! Ota ihmeessä yhteyttä, jos satut (jostain kumman syystä) Oulussa päin joskus liikahtelemaan.

Polentakakkaroiden tekeminen on yllättävän vaikea laji. Itselläni on vähän vastaavanlaisia kokemuksia ajanlaskulta ennen blogimme syntymän.

Välispiikki kirjoitti...

Eikös sitä sanota, että hullu saa olla muttei tyhmä :-) Oli miten oli, kivaa oli!

ylimuuli kirjoitti...

Tsau täältäkin suunnalta ja erihauskaa kun saavuit paikalle! Ehkä vielä toistekin. ;-)

ville kirjoitti...

Kiva oli tosiaan kaikkia tavata!
rosmariini: kiitos kutsusta, pidetään mielessä!