perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Chezzi


Onhan tätä jo ehditty odottaakin. Viimeksi taisin illastaa Chez Dominiquessa ilman tähtiä. Oi niitä aikoja. Hinnat ovat muuttuneet euroiksi, ravintola suuremmaksi ja keittiö kunnianhimoisemmaksi. Eipä kovin vähäiset lähtökohdat.

Muuton jälkeen jokainen lehti kirjoitti uuden lokaation lämmitetystä ovenkahvasta. Taidokasta viestintää. Nyt on tainnut Välimäeltä jäädä sähkölasku maksamatta, kylmän metallin kosketus toivottaa käteni tervetulleeksi.

On torstai-ilta ja paikka on noin puolillaan. Saamme listat tuotapikaa eteemme ja ensimmäisenä yllärinä tänään tarjotaan vain seitsemän ruokalajin yllätysmenu, välimäki- tai maistelumenu. Juust? Miksi? Miksi netti kohkaa 4-9 ruokalajin yllätysmenuilla? Ei se ole niin justiinsa. Olemme tulleet syömään pitkän kaavan kautta, joten seitsemän lajiketta sopii suunnitelmiin.

Amusejen aikana rupeaa rasittamaan ja huolella. Annokset on tehty taidokkaasti, kuin nukkekodin keittiössä. Makuja on ja näköä. Mutta miksi ruokailuvälineet ovat normaalikokoisia? Tunnen itseni kuin suomalaiseksi Japanissa. Isoksi ja kömpelöksi. Edellisen illan horisontaalinen samppanjatasting painaa vielä päälle eikä huumorintaju ole todellakaan kukkeimmillaan. Onneksi näitä "tervehdyksiä" - halutaanko meidän oikeasti toivottaa tervetulleeksi? - tulee vain kolme.



Dine finingin peruselementit ovat tuttuja. Jos ruudukkoon merkkaisi raksin aina kun ruoassa on esim kaviaaria, hanhenmaksaa tai vaahtoa, saisi bingon hyvin nopeasti. Vaahtojen suurin piikki tuntuu kuitenkin olevan ohi. Mielenkiintoisesti osterin kanssa tarjotaan beluga-linssejä ja ankan seurana kaviaaria. Tai sitten minulta menee jotain ohi.

Erityisinä detskuina mieleen jää mm kalan kanssa tarjottu erinomainen artisokka sekä ankanmaksalajitelma, jossa tätä rasvaista sisäelintä on kolmessa muodossa. En väitä että ymmärtäisin, mitä tässä on haettu, mutta oikean puolimmaisessa palassa on suolaa niin, että suuta kirvelee. Ainakin viininkulutus on taattu.

Tämän jälkeen mm fantastista porkkasorbeeta ja loistavaa ankkaa. Varsinkin ankassa loistaa laadukas raaka-aine. Tässä ei olla käytetty mitään Valintatalon pakasterintaa, vaan aivan jotain muuta.



Jälkiruokia katsellessa tuntuu, että myös täällä vallitsee Esson baarin laki. Jos huoltsikalla annoksessa on aina yksi nakki vähemmän kuin kuvassa, täällä nettisivun kuvat ovat parempia kuin omani. Enkä nyt puhu rakeisesta filmistä tai vähäisestä valaistuksesta, vaan annoksista. No tietenkin näyteikkunaan on valittu parhaat. Miksei niitä sitten tarjota vieraille? Eivätpä nämäkään varsinaisesti rumia ole, josseivat parhaasta päästäkään.

Palvelu on koko illan kohteliasta, ystävällistä ja asiantuntevaa. Annokset selitetään, mutta itse kaipaisin tähän jopa lisää pieteettiä. Tai ainakin tarjoilijan roolissa todellakin mehustelisin, kun esimerkiksi peruna"sipsi" on täysin läpinäkyvä. Tietenkin pelisilmän kanssa. Toiset haluavat vain syödä rauhassa.

Laskun tullessa pöytään kirvelee vain viinipaketin hinta. Olihan siellä sellaisia harvinaisuuksia kuin 85 vuotiaan mummon eläkepäiväharraste, mutta miten paljon perusharrastaja saa näistä irti? Itse ainakin pärjäisin vähemmällä. Viinin ja ruoan liitto tosin toimi yhtä poikkeusta lukuunottamatta aivan loistavasti. Ja menisihän illalta hohto, jos koko aterian läpi särpisi asiakasomistajaviiniä.

Kerrasta viisastuneena päätimme tulla paikkaan seuraavan kerran, kun joku muu nostaa tabin. Ruoka on parasta, mitä Suomesta saa, mutta myös kalleinta. Eikä paras ole koskaan hinta/laatusuhteeltaan parasta. Eikä sen pidäkään olla.

7 kommenttia:

Abe kirjoitti...

Erinomainen arvostelu! Taitavia pikkuhuomioita hyvin perusteltuina. Hienoa, että uskalletaan sanoa, että aavistuksen helpommatkin viinit olisivat kelvanneet.

Anonyymi kirjoitti...

Niin. Viinit. Niissähän on aina se ongelma, että toiset harrastavat pääasiassa ruokia ja pitävät viiniä tarpeellisena liiton puolikkaana täydentämässä kokemusta. Toisille tilanne saattaa olla toisinpäin. Voisi olla, että Domppa haluaa kummallekin mahdollisimman täydellisen kokemuksen.

Kuvista. Valmiiden ateriakokonaisuuksien kuvaaminen tai niiden kuvien esittäminen pitäisi markkinointitarkoituksessa lopettaa tykkänään. Kuvatut ateriat luovat mielikuvan, jonka kanssa oikean aterian pitää tulla toimeen. Fiiliskuvia, makroja ja sen semmoista.

Bloggaus- sekä vastaaviin reportaasitarkoitukseen nuo ei-niin-viimeistellyt kuvat sopivat paljon paremmin. Ovathan ne aidoista annoksista. Keittiö pystyy myös helposti tukemaan niiden avulla luotuja mielikuvia. Toivottavasti.

Ville kirjoitti...

aapo: kiitoksia:

mikko: niin, makuja on monenlaisia ja uskon, että monet saavat chezzin vinkuista paremmat kiksit. Ilman faktapohjaa kuitenkin epäilen, että keskimääräinen - muiden rahoilla safkaava - asiakaskunta ei niitä aivan täysin osaa arvostaa.

mutta mutta, jossainhan nämä huippuviinit on tarjottava. Ja missä, jos ei täällä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on ihan totta. Muiden rahoilla helposti muussataan vaikka mitä ymmärtämättä siitä mitään. Sitä varten on kai se sanonta helmistä ja sioista.

Jossain tosiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä arvostelu ja ihan samanlaisia kokemuksia minullakin. Kolme amuse bouchea tuntui hiukan liiottelulta, varsinkin kun niiden välille jäi yllättävänkin pitkä aika. Palvelu oli ystävällistä, mutta tuntui vähän hitaalta. Olihan meillä hauskat pöytäkeskustelut, muttei niin hilpeää, etteikö olisi kaivannut haarukoitavaa/lusikoitavaa melko reippaaseen tahtiin.

Ruoka oli hyvää, muttei niin herkullista, etteikö lopussa olisi ollut todella tyytyväinen, kun lasku menikin firman piikkiin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeko seitsemän ruokalajin menussa vielä amuset päälle?
Miten muuten perustelivat, ettei neljän ruokalajin menu onnistu?

Ville kirjoitti...

eriquo: tuttu ongelma. saa olla aika hyvää pataa asiakkaan kanssa, että jaksaa monen tunnin ruokailun vetää läpi.

anonymous: Seitsemässä ruokalajissa tuli amuset vielä päälle. Neljän lajin puuttumisesta ei tullut selitystä, emme tosin sellaista pyytäneetkään.