Sasso
Sasson sijainti keskellä pahinta turistialuetta ei lupaa hyvää. Haviksen kokemukset tuoreessa muistissa olen vältellyt paikkaa tietoisesti. Pikkuhiljaa hyviä kokemuksia on kuitenkin ruvennut tihkumaan josta rohkaistuneena astuin tyylitellystä ovesta sisään. Enkä katunut.
Ystävällinen henkilökunta ottaa sydämmellisesti vastaan heti alussa. Erityisen vaikutuksen tekee konserttiaikataulumme proaktiivinen huomioon ottaminen - vaikka pöytäkeskusteluun puuttuminen sinänsä onkin epäkohteliasta. Tasan sovittuna kellonaikana taksi odottaa pihassa. Tätä minä kutsun palveluksi!
Hämmentävässä yksimielisyydessä päädymme kaikki menu Sassoon, neljän ruokalajin viritykseen. Yritän vaihtaa jälkiruokaa mutta tarjoilija saa minut ylipuhuttua. Jälkiviisaana kadun alistumistani. Lähdemme liikkelle carne crudolla ja mustalla tryffelillä. Pannulla käytetty tartar-pihvi. Erittäin mielenkiintoista. Kevyt paistaminen taittaa raa'an lihan karkeuden ja tryffeli loistaa. Kiva annos.
Hummeririsotto lähentelee La Placen tasoa. Riisi on keitetty juuri oikeaan asteeseen mutta hummeri maistuu turhan vähän. Palasia on siellä täällä ja näissä makua löytyy mutta itse risotossa hyökkää esiin lähinnä tilli. Onko näin tarkoitus? Ehkä. Itse olisin ehkä keitellyt riisin vaikka rapuliemessä jotta rapujen kuninkaan mausta saataisiin koko ilo irti.
Väliin saamme rosmariinisorbetin. Kerrankin maut ovat kohdallaan! Rosmariinin aromi valtaa suun ja herättää makuhermot todella tehokkaasti. Loistavaa! Tämän jälkeen onkin hyvä maistella Amaronea joka suorastaan huutaa punaista lihaa seurakseen. Pääruuaksi kokki onkin - kuin sattumalta - loihtinut lampaan sisäfilettä. Liha on todella hyvää, juuri oikeaan kypsyysasteeseen paistettua. Mureaa, koostumukseltaan lähes täydellistä. Mutta missä on lampaan maku? Itse maistoin lähinnä hiiligrillin. Ei maussa sinänsä vikaa ole - päinvastoin. Mielelläni kuitenin tuntisin raaka-aineen oman maun. Mascarpone-gnocchit eivät erityisesti loista, niin hyvässä kuin pahassakaan. Pöytäkaveria lainaten "onko tämä nyt sitä mascarponea kun ei maistu miltään?".
Jälkiruoka on pettymys. Mokkavaahtoon on piilotettu kiva sydän mutta tästä en saa mitään irti. Omenajäätelö yrittää pumpata pirteyttä annokseen, siinä vain valjusti onnistuen.
Kokemus on varsin miellyttävä, ei vähiten loistavan palvelun sekä miellyttävän sisustuksen ansioista. Tänne tulen uudelleenkin! Poistumme hyvillä mielin lämpimään taksiin ja kulttuurielämyksien pariin.
14 kommenttia:
Terve Ville!
Kiitos arvostelustasi!
On aina hienoa lukea ravintolakritiikkiä muualtakin kun Hesarin Nyt-liitteestä. Second opinion on aina paikallaan.
En usko missään helsinkiläisessä ravintolassa olevan hiiligrilliä.Voin olla väärässä.Onko sellaisen käyttö edes sallittua? En tunne lakia riittävästi.
Yleensä ravintolassa käytetään grilliannoksiin kesällä kotipihalla käytettävän kaasugrillin jättiversiota.Jos grilliruoka ei ole olennainen osa liikeideaa, riittää valurautainen, pohjasta kohoavilla ulokkeilla varustettu grillipannu.
Sisäfile on aina kaikken mauttomin osa syötävää eläintä.Siinä ei ole lainkaan rasvaa. Rasvassa on maku.Marmoroidussa naudan ulkofileessä on aina enemmän makua kuin puhtaan punaisessa rasvattomassa.
Lampaan sisäfilee on nopeaa toimintaa vaativa ruoka:äkkiä grillille, nopea kääntö.Raidat myös toiselle puolelle.Lautaselle. Suolaa sirotellen ja pippuria myllystä.Ei tarvitse antaa levätä.Leikkaa nopeasti vinosti kahtia Äkkiä lautaselle lisukkeiden viereen.Voit kysyä:miksilampaan sisäfile ei maistunut lampaalta?
Kysy!
Älä koskaan kokeile grillattua parsaa. Grilliraidat vievät maun herkän makuisesta kasviksesta.
Arvostelusi Sassosta oli hyvä.
Jatka samalla linjalla!
Kiitos hyvistä tarkennuksista!
Esitänkin kysymyksen: miksi lampaan sisäfilettä käytetään? Onko sen rakenne, hinta, saatavuus tai jokin muu ominaisuus ylivertainen esimerkiksi naudan sisäfileeseen verrattuna? Vai kuulostaako lammas vain paremmalta ruokalistassa kuin jokaisesta kulmakuppilasta tuttu pippuripihvin raaka-aine - erottaa hyvän paremmasta?
Ravintola on eräänlainen teatteri. Siellä myydään elämyksiä ja illuusioita.Jos olet tyytymätön ,älä epäröi antaa palautetta!
Kirjoituksessasi olit oikessa.Lampaan sisäfile kuulostaa ruokalistasta luettuna paremmalta kuin naudan sisäfile.Vaikka lampaan sisukka on vaikeasti valmistettava ja maultaan neutraali tuote. Silti se myy paremmin kuin ulkofile. Vaikka ulkofile maistuisi paremmalta. Ravintola yrittää vastata kuvittelemiinsa asiakasodotuksiin. Jostain syystä lampaan sisäfilettä kuvitellaan ravintoloitsijoiden keskuudessa hienoksi tuotteeksi. Anna ravintolaan palautetta!
Kiitos jälleen palautteesta!
Teatterista ja elämyksistä olen samaa mieltä. Jos haluan vain täyttää vatsani, menen Rossoon.
Tyytymätön on väärä sana kuvaamaan lammasta. Sehän maistui hyvältä, oli koostumukseltaan erinomaista sekä näyttävää. Ja kuulostaahan se paremmalta.
Palautetta annan aina erittäin mielelläni, tosin yleensä tapauksissa jossa jokin on mielestäni pielessä - tai erittäin kohdallaan. Tässä tapauksessa annan mieluummin keittiömestarin tehdä valinnan ulkofileen ja lampaan välillä. Nautin elämyksestä.
Yleisenä toiveena ravintoloille - jos joku ravintoloitsija tätä lukee - olisi harvinaisempien ruhon osien käyttäminen. Ei siis aina pelkkää ulko- ja sisäfilettä.
Hei taas!
Mitäpä sisäfilettä moittimaan. Keittiö teki siitä onnistuneen annoksen. Näin on oltavakin. Ammattikokin täytyy osata tehdä hyvän makuista ruokaa mistä raaka-aineesta tahansa.
Ravintoloitsijoille osoittamistasi toiveesta heräsi mielessäni kaksi muistoa jotka kerron nyt tässä.
Teimme Helsingin keskustassa olevassa ruokaravintolassa,keittiömestarin pyynnösta( hän oli myös ravintoloitsija)savuporomoussella täytettyja hyytelöityjä poronkieliä.Annos oli listan vähiten myyty alkuruoka. Heitimme niitä roskiin viikoittain.Raaka-aine ei ollut halpa.
Vuosia myöhemmin olin keittiötiimin jäsenenä avaamassa toista Helsingin keskustan ruokaravintolaa. Ravintoloitsija ohjeisti meidän keittiöporukkaamme ruokalistan suunnitteluvaiheessa seuraavasti: "Teillä on vapaat kädet ruokalistan suhteen.Mutta kokonaista kalaa tai lihaa jossa on luita en hyväksy.Tavoittelemme asiakkaiksimme maksukykyisiä henkilöitä, jotka eivät ole tottuneet teidän kokkien jostain syystä suosimiin hankalasti syötäviin ja rahvaanomaisiin ruokiin.
Tee siinä sitten...No kotona voi aina tehdä hyvää ruokaa!Kaikista ruhonosista.
Mielenkiintoista triviaa! Taloudelliset realiteetit tulevat vastaan monella muullakin toimialalla. Aina ei voi tehdä sitä mitä itse haluaa eikä edes sitä mitä osa asiakkaista toivoo - vaan sitä mistä maksaja maksaa.
Harmillista sinänsä, itse olisin varmasti syönyt poronkieltä - ihan vaan siksi että kotiin sitä ei tulisi varmasti ikinä ostettua. Toisaalta tiedän aika monta ihmistä jotka eivät kieltä suostu syömään.
Sisäelimet ovat valitettavasti nykyään aika hankala raaka-aine. Ne ovat jääneet pahasti marginaaliin. Monet eivät tosiaankaan halua syödä niitä.Maksa taitaa olla tällä hetkellä suosituin.Miksihän kieli on paitsiossa? Se on ainakin minun mielestäni neutraali,helppo ja varsin lähestyttävä sisäelin. Maistuu vielä hyvältä kuin fan!
Aina kannattaa kuitenkin kysyä harvinaisempia raaka-aineita ravintolassa. Tai ruokakaupassa. Sitä mitä kysytään myös tarjotaan.Ja päinvastoin. Juuri siksi asiakaspalaute on tärkeää!
Mun mielestä Sasson safka on jostain syystä yllättänyt aina snadisti alakanttiin verrattuna odotuksiin. Ruoka on toki oikein hyvää, mutta ei puhuttele.
Henkilökunta ja palvelu puolestaan on aina aivan loistavaa. Sassossa ja alakerran Fishmarketissa on joka kerralla (yht. n 10 kertaa) saanut todellista palvelua.
Palace-ravintolat on selkeästi kouluttanut leegion nuoria, ammattitaitoisia ja katu-uskottavia tarjoilijoita. Näissä rafloissa asioinnista jää aina hyvä mieli, vaikka Sasson mäiskeet olisivatkin vähän tylsiä.
Hyvä salityöskentely on yleistynyt myös minun mielestäni.Kävin Uudenmaankadulla Demossa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Sali hoiti työnsä esimerkillisesti. Ruoka oli taas kovin keskinkertaista verrattuna odotuksiin.Suomen kolmanneksi paras ravintola, no huh huh!!Normaalia ammattitaitoisesti tehtyä ravintolaruokaa, ei siinä mitään.Hinta-laatusuhde ei vaan ollut kohdallaan. Sali oli tarkka ja ammattitaitoinen. Toivottavasti siitä asenteesta välittyy jotain tulevaisuudessa keittiöönkin.
Luulen että sisäelimien epäsuosio johtuu suurelta osin kotikasvatuksesta. Vielä vanhemmilleni sisäelimiä tarjottiin, minulle ei lapsuuteni aikana kertaakaan - jos maksaa ei lasketa. Elintason nousu näkyy.
Demosta on viime aikoina kuulunut ristiriitaisia kommentteja. Itselläni serviisi on molemmilla kerroilla ollut esimerkillistä. Ystäväni taas sai tarjoilijakseen nuoren varsan joka oli tainnut saada paikan väärillä avuilla.
Raaka-aineiden tarjonta on muutenkin yksipuolistunut.Äitini osti aikoinaan lähikaupasta tuoretta kateenkorvaa.Pyöritti sen vehnä-ja korppujauhoissa ja paistoi. Miedon makuinen lopputulos maistui pikkupojallekin. Lähikauppaa ei tietenkään enää ole. Kateenkorvaa saa Hakaniemen hallin kauppiailta.Pakastettuna.Tuoreena tilaamalla.
Toisaalta, kaikkea mitä pyydetään, saadaan.Jos parikin asiakasta pyytää kauppiaalta haluamaansa tuotetta, kauppias myös tilaa sitä.
Olen lukenut vesi kielellä lempikeittokirjailijani Nigel Slaterin uusinta kirjaa "The Kitchen Diaries" (HarperCollins Publishers 77-85 Fulham Palace Road London W6 8JB. ISBN 0-00-719948-1 www.4thestate.co.uk)Hän kirjoittaa menevänsä pientuottajien kauppaan ostamaan vihanneksia. Suur-Lontoon alueella, Marylebone Roadilla.Nigelin mielestä on hauskaa ostaa purjoja viljelijältä joka on itse kylvänyt siemenet.Kalakauppias lähettää tekstiviestinä tiedon hyvälle asiakkaalle aamun parhaasta saaliista.Lihakauppias leikkaa ruhot ja sitoo lihat asiakaan toivomuksien mukaan.Yksityisen meijerinomistajan kirnuama kerma maistuu kuulema paremmalta kuin supermarketin tuotteet. Hätätilassa perustuotteita on haettava rumasta supermarketista.Tescossa Nigel ei edes suostu asioimaan.Nigel ei myöskään ole minkään luontoaktivistiryhmän jäsen. Hän on voittanut journalistipalkintoja Englannissa ja hänen toimittamiaan ruokaohjelmia esitetään BBC Food-kanavalla, joita voi Suomessa seurata ainakin kaapeliverkkoon kuuluvissa talouksissa.
Suomessahan tällaista pientuottajien kanssa käytävää kauppaa voi tapahtua vain hyvän ruuan ystävien märissä unissa.
Suomi on harvaan asuttu maa kaukana pohjoisessa.Meillä on kaikki edellytykset tuottaa korkealuokkaisia elintarvikkeita.Meitä se ei vain kiinnosta. Miksi?
Totta puhut, olisi todella mukavaa jos lähi-Valintatalostani saisi kateenkorvaa tai muita vähän harvemmin saatavia tuotteita.
Kokonaan toinen kysymys onkin, tulisiko sitä kateenkorvaa ostettua - ja miten usein? Itse sitä varmasti ostaisin mutta riittäisikö ostovoimani siihen että kauppias pitäisi sitä hyllyssä viikosta toiseen, mielitekoani odotellen. Vaikea uskoa kun ottaa huomioon että iso osa ikäluokastani ei edes tiedä mitä kateenkorva on.
Pitäisin itse suuresti siitä että saisin asioida kalakauppiaan, juustokauppiaan jne kanssa henkiökohtaisesti enkä kuluttajaa rahojani kasvottomassa supermarketissa. Ruoka ei ole kuitenkaan työni ja töistä tullessaan haluaa useimmiten mahan täyteen kohtuullisessa ajassa, ei kiertää kymmenen erikoisliikkeen kautta kotiin.
ihan ot mutta sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.
sori, oli pakko.
Kiitos korjauksesta! Osoittaa jälleen kerran sen, miten motivoituneena kuuntelin äidinkielentunneilla.
Lähetä kommentti