Mezen lounas
Meze point on hensinkiläiseksi ravintolaksi jo melko vanha. Hädin tuskin muistan mitä tässä tilalla oli ennen. Lounaskonseptikin on ehtinyt vaihtua matkan varrella. Kun olin nuori, täältä sai monen lajin meze-lajitelmia. Nyt pääpaino on puhvelilla.
Homma toimii. Maksu kassaan, lautanen mukaan ja istumapaikka. Paikka on yleensä on aina täynnä muttei koskaan liian. Aina mahtuu suurempikin joukko. Mystistä. Vesilasi täyteen ja seisovan pöydän ääreen tungeksimaan.
Ja onhan sitä monenmooista herkkua kokki ehtinyt loihtia. On salaattitarpeita, itämaisia sallaadeja, soosseja ja pitaleivän tyyppistä vanikkaa. Lämpöisenä kebbeä, lohkoperunoita, riisiä, makkaroita sekä vaihtuva extralämmin. Ihan mukava siis. Valikoima tosin vaihtuu ärsyttävästi. Kun bulgursalaatti loppuu, kestää jopa päiviä saada uusi kulho tilalle. Tuntuu kuin asiakkaita haluttaisiin ohjata rasvaisen keben pariin.
Ihan kiva. Mutta mitä mitä mitä. Hintaan kuuluu yksi annos safkaa. Tämä siis tarkoittaa sitä että santsata ei saa. Missä järki? Kyllä aikuinen ihminen keskimäärin tietää miten paljon pystyy syömään - varsinkin jos ruotsinlaivat jätetään pois laskuista. Nyt tämä aiheuttaa monenmoista vaivaa. Varmuudenvuoksi ahdetaan lautanen täyteen, muuten voi vahingossa jäädä nälkä. Jos ottaa vahingossa liikaa - mitä harvemmin käy - hukkaprosentti kasvaa ja safka päätyy kompostiin. Ja mikä ehkä pahinta. Salaatti ui samassa kastikkeessa kuin kebab. Ei järjen häivää.
Hyvä idea, semihuono toteutus.
8 kommenttia:
Kyllä. Hyvin samanlaiseen päätelmään olen päässyt Mezen osalta lounaspaikkana. Hyvää sapuskaa, annoksensa voi mukavasti koota täyttämään ravintotarpeensa ja jopa palvelu on letkeää. Mutta tuo yhden lautasellisen sääntö pistää joka kerta pohtimaan, että miten lautasen rakentaa niin, että siinä on kaikkea tarpeeksi ja oikeassa suhteessa, eikä kamat ihan lilluisi keskenään. Myöskin paljon harrastamani maistelukierros ei onnistu, koska se oli sitten siinä. Jälkiruokahedelmät tulee tosin usein pöllittyä jälkeenpäin.
Ai sieltä saa jälkiruokaakin? Pitääpä pitää silmät vähän enemmän auki ensi kerralla. Kiitos vinkistä!
"Hädin tuskin muistan mitä tässä tilalla oli ennen."
Mezen paikalla oli ennen muistini mukaan kahvilatyyppinen mesta, josta sai tanskalaisia patonkeja. Joku Smörrebröd tai vastaava se oli
Jep, paikalla oli ennen Smørrebrød joka sittemmin muutti nykyisen Postresin tiloihin. Ei ole ikävä.
Ihan samanlaisiin fiiliksiin tuli meidänkin Toimituksemme käydessään mestoilla, muutamaa päivää aikaisemmin. Ruotsinlaivameno "yks lautanen ja siinä se" ärsytti suunnattomasti, kun ei se lounas tosiaan parane siitä, että isketään kaikki samaan pakkiin (ja sinappi-kurkkusalaattia päälle?).
Mutta, muuten setti oli aika kiva, ja kelpasi kasvissyöjällekin.
Eikös meze oli sofran omistajien ravintola? Ja sofrallahan oli harvinaisen räikeitä työlakirikkomuksia keittiössään. En ajatellutkaan siellä syödä, mutta kävinpä katsomassa Helsinki-reissuilla paikan tarjonnan.
Yhden lautasen periaate on tylsä ja epäsiisti. Mutta riittävän ison platen kanssa asiakkaat pienessä meze pointissa sukkuloivat.
Ruoka oli tuoreennäköistä, mutta valikoimaa oli yllätävän vähän. Tuo tuossakin kuvassa oikeassa alareunassa oleva kuskus-herkku tuntui olevan monen suurin suosikki. Oisko just sit bulgursalaattia.
Lounaan söin lopulta Teatterin wine&delissä, koska siellä on turistin näkökulmasta hienonhieno tunnelma. En vain ymmärrä, miksi suuri osa ihmisistä syö siinä katutason putkassa. Ylempänä paljo fiinimpää ja valoisampaa. ja samaan hintaan!
Teatterihan uudisti taannoin koko paikan. Itse vain salaattibaarissa syöneenä olen yläkerran herkuista autuaan tietämätön.
siis Teatterin salaattibaarissa minäkin söin, mutta vein ruokani yläterassille. Teatterin Grillissä en ole syönyt.
Lähetä kommentti