Monitoimi-Olavi
Suutari pysyköön lestissään - vanha kansa sen tietää. Useimmat ravintolat eivät sitä tajua ja yrittävät tarjota, usein tosin olosuhteiden pakosta, vähän kaikkea kaikille. Keskiolut virtaa tankkaustuntien aikana ja toisaalta yritetään pitää edes jonkinlaista profiilia yllä oikeuttamaan "ravintola" nimikettä. Poikkeuksiakin löytyy, kuten sain Pikku Huopalahden Sir Olavissa huomata.
Lounasaikaan vallitsee kiireetön tunnelma. Ruokapuolella viihtyvät eri alojen ammattilaiset lounastauollaan ja baarin puolella - ilmeisesti ammattilaisia hekin. Lista on laaja ja ulottuu pizzojen, leikkeiden ja kebabin kautta intialaiseen ruokaan. Yleensä tässä vaiheessa kannattaisi hälytyskellojen soida ellei keittiön säleoven kautta erottuisi ammattitaitoa uhkuva aito intialainen keittiömestari ainaisesta pizzanpaistosta kypsynyt ilme kasvoillaan.
Lounaaksi maistettu vindaloo kana oli loistavaa. Maku pesi mennen tullen esimerkiksi Namaskaar expressin vastaavat viritelmät. Tulisuuskin oli kohdallaan. Keskustan hintoihin tottuneelle 7,5e kuulosti kohtuulliselta. Varsinkin kun hintaan kuului runsas salaattipöytä tuoreine patonkeineen.
Toisella visiitillä, tällä kertaa ilta-aikaan, maistoin kebabia. Parempaakin olen saanut, esimerkiksi Budapestissä mutta ei Olevin kebbe todellakaan minnekään häntäpäähän sijoitu. Itseasiassa positiivinen ja kohtuuhintainen yllätys.
Kello viiden aikoihin oli meno baarin puolella jo suhteellisen villiä.
5 kommenttia:
Blogisi on mainio! Kurkin sitä toisinaan pysyäkseni mukana entisen ja pian taas tulevan kotikaupunkini jatkuvasti muuttuvissa ravintolakuvioissa.
Yllätys täältä Ameriikasta käsin oli sitäkin suurempi kun nyt arvioit Helsingin-työpaikkani armaan lähiräkälän Sir Olavin. "llo viiden aikoihin oli meno baarin puolella jo suhteellisen villiä" herättää sellaisen kaurimäkimäisen nostalgiavyöryn että pystyn liikutukselta tuskin kirjoittamaan...
Kun nyt pääsin kommenttilaatikon makuun, oletko käynyt Krunikassa Savannan paikalla olevassa uudessa korealaisessa ravintolassa? (Kuulin että sellainen avattiin viime syksynä, mutta en kiireisellä Suomen-reissulla kerennyt käydä.)
Kiitos imartelevista kommenteista! Puhut muuten tosi hyvää suomea noin amerikkalaiseksi.
Olavi on ehdottmasti pikkiksen ygös-mesta. Itse majailen kulmilla olosuhteiden ja työn pakosta ainakin toistaiseksi.
Korealaiseen ravintolaan olimme jo matkalla mutta päädyimme tuonne "varmaan" Rodolfoon. Kommenttia kyllä tulee kunhan sinne asti joskus pääsen.
Moi Ville,
Oletkos ehtinyt testata vielä Mannerheimintien uusinta, legendaarisen Decadenzin paikalle tullutta Locandoa? Itse ainakin olin positiivisesti yllättynyt hinta-laatusuhteeseen. Suosittelen etenkin kampasimpukoita Antinorin Chardonneyn kera.
-Krista
Locando on myös visit-listalla, näemmä sinne siis kannattaa vaivautua! Aina ohikulkiessa paikka on ollut puolityhjä mutta kai se jostain pitää aloittaa.
Lähetä kommentti