Valmiit letut

Dr Oetkerin lettujauhe lupaa paljon. Lisää vain maito, anna minuutti aikaa ja paistaminen voi alkaa. Vielä tekemättömässä tv-mainoksessa hyvin istuvaan pukuun pukeutunut isä löysää kravatin, käärii hihansa ja yllättää aurinkoisesti hymyilevän perheensä laitamalla kerrankin ruokaa. Lapset hihkuvat, isän poskeen on jäänyt hieman jauhoa joka on kaikkien mielestä todella hauskaa. Kamera sumentaa perheen taustalle ja purnukka tulee ruutuun, luvaten ikuisen perheonnen ja tyytyväisen perheen.

No mikä on totuus? Aina ei edes ruokablogin kirjoittaja jaksa itse leipoa lettuja tai vääntää hilloa. Joskus on kiva löysätä kravattia ja ostaa valmista hilloa sekä puolivalmiita lettusia. Hävyttömän kallis paketti auki, maito sisään ja reilu sheikkaus. Paketin ohjeen mukaan purtiloa pitäisi sekoitella voimakkaasti ainakin minuutin. Tämän jälkeen vielä minuuttia vetäytymistä ja paistaminen voi alkaa. Näppärää.

Mutta mutta. Taikina on turhaan kaunistelematta aivan hanurista. Vaikken itseäni kovin jauhopeukalona pidäkään, olen kuitenkin lyhyen elämäni aikana monen monta pitsireunaista ohukaista paistanut - ja vielä hyvällä menestyksellä. Nyt saatiin eräänlainen ennätys aikaiseksi. Uudella teflonpannulla runsaasti öljyä ja silti taikina tarttuu kiinni (!). Aivan uskomatonta liisteriä. Letun ehjä kääntäminen olisi vaatinut tyhjiönostimen.

Tuloksena siis lettuja jotka muistuttivat enemmän puoliraakaa leipää, niin värin, koostumuksen kuin maunkin suhteen. Mautonta raakaa lettutaikinaa ja hilloa. Nam.

Osittainen selitys löytyi purkista. Pohjalle oli nimittäin jäänyt sentin kerros liukenematonta mömmöä. Millä ilveellä tämä olisi pitänyt saada mukaan?

Yleensä en tähtiä saati pisteitä jaa mutta oetker vetää pohjat katteettomista lupauksistaan. 0p.